Pyhäjoen törmällä, puolen kilometrin päässä sen Haapajärveksi leventyneestä uomasta seisoi ja sijaitsi yli sata vuotta Haapaveden kirkolla eli Haapajärven kylässä Onnelan pitkä ja korkea talo. Se todella sijaitsi eikä vain ollut, kuten vaikkapa Ilmari Kiannon kuvaama Ryysyranta. Pitäjän suurimpana ja korkeimpana Onnelan talo kohosi päätään pitempänä kylän muita rakennuksia. Kustaa IV Aadolfille nimetty kirkkokin, jonka piirustukset oli vahvistanut kuningas Kustaa III korkean omakätisesti Tukholmassa, näytti sitä matalammalta järveltä katsottuna. Kirkko oli huomattavasti alempana ja lähempänä järvenrantaa. Jos nuo rakennukset olisivat olleet samalla tasolla, kyllä Herran huone olisi ollut maallista rakennusta korkeampi.

Ruotsin ja siihen kuuluneen Suomenkin ensimmäinen tunnettu rauha tehtiin Novgorodin kanssa 1323. Rajaa ei koskaan käyty loppuun eikä merkitty. Yhtenä vaihtoehtona on esitetty, että Ruotsin pohjoisraja olisi kulkenut Pyhäjokea myöten Pohjanlahteen. Silloin olisi Onnelan talon korkean itäpäädyn suurista ikkunoista nähnyt hyvin Huiskan, jos sitä silloin olisi ollut olemassa, muinaisen rajan yli Ruotsin puolelle. Vielä komeampi näköala Ruotsiin olisi avautunut päädyn vintin eli ullakon ikkunasta, mutta siitä olisivat päässeet lähinnä nauttimaan vain siellä pesineiden lukuisten ampiaisyhdyskuntien jäsenet. Onnela olisi jäänyt epämääräiselle ”nautinta-alueelle” Pyhäjoen pohjoispuolelle.

Ei ole enää Onnelaa eikä entistä kirkkoakaan: Onnela joutui taipumaan nykyajan paineisiin, ja kirkko tuhopolttajan sytykkeisiin. Molemmat myös saivat seuraajansa: Onnelan tilalla on nyt liiketalo, kirkon tilalla uusi kirkko. Tapuli säästyi liekeiltä ja on alkuperäinen. Onnelasta ei tapuliakaan jäänyt. Ainoastaan aineistoa arkistotiedoista muistumiin on edelleen jäljellä. Samoin on säilynyt valokuvia, joita esiintyy tämän kirjan sivuilla. Muutamat niistä ovat peräisin yli sadan vuoden takaa. Vanhin esittää Haapaveden kruununvouti Sandmania ja hänen isäänsä.