Tämä sivusto perustuu Jaana Pekkalan Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolle tekemään seminaariesitelmään. Esitelmän teksti julkaistaan tässä hieman muokattuna. Pois on jätetty joitakin liitteitä sekä kartta- ja kaaviokuvia.

Seminaarityön esipuhe

Saadessani Haapavesi-Seuralta ja aluearkkitehti Leena Roppolalta vuonna 1997 esityksen rappeutuneen Rapin karjamajan pelastamisesta, uteliaisuuteni Rapin karjamajan historiasta alkoi herätä. YTY-projektin työnsuunnittelijana sain vastuulleni karjamajan korjauksen suunnittelun. Rapin karjamajan omistaja oli saanut avustusta Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselta majan korjaukseen, mutta työntekijät olivat hukassa. Aikaa korjaamiseen ja korjauksen suunnitteluun oli niukasti, koska avustuksen käyttöaika oli kulumassa umpeen. Niinpä karjamajan historian ja käytön selvittäminen jäivät vähäisiksi ajan puutteen vuoksi. Myöhemmin mieltäni jäi askarruttamaan se, onko Rapin karjamaja kenties ainutkertainen ilmiö Suomessa tai koko maailmassa. Pitivätkö Rapin karjamajasta kerrotut tarinat paikkaansa, ja mikä oikeastaan oli sen käyttötarkoitus.

On ollut antoisaa syventyä tällaisen kadonneeseen kulttuuriin, haastatella tuon ajan karjamajaemäntiä, kerätä muistoja ja vanhoja valokuvia karjamajoista, selvittää muistitietojen perusteella kadonneiden karjamajojen paikkoja, kerätä arkistoista tietoja Rapin karjamajalla asuneista henkilöistä ja ihailla arkistoista löytyneitä vanhoja karttoja. Monta iltaa kului rattoisasti yömyöhälle talojen pirteissä istuessa ja tarinoita nauhoittaessa. Sain tehdä sellaista, joka eroaa jokapäiväisestä työstäni. Tällaiseen ei tule varmaankaan olemaan aikaa, jos saan tilaisuuden laatia korjaussuunnitelmia vanhoihin taloihin.

Kiitokset kaikille yhteistyötahoille. Erikoiskiitokseni pääaineohjaajalleni Yrjö Tuppuraiselle, joka kannusti minua jatkamaan työtäni ja esitti minulle ajattelemisen aihetta herättäviä kysymyksiä karjamajoista. Kiitokset Juhani Turpeiselle, joka antoi ohjeita silloiseen Rapin karjamajan korjaukseen, ohjasi minut alkuun työssäni, kannusti ja antoi hyviä kirjallisuusvinkkejä. Kiitokset sivuaineohjaajalleni Petri Vuojalalle, jolta sain hyviä neuvoja aiheen tiivistämiseksi sekä neuvoja arkistotutkimukseen. Kiitokset Haapavesi-seuralle ja etenkin Outi Huurteelle: ilman heidän arkistojaan, valokuviaan, diojaan ja kirjoituksiaan työni olisi ollut mahdoton. Kiitokset kaikille haastattelemilleni henkilöille arvokkaista tiedoista ja valokuvista: heiltä sain arkistoimatonta ensikäden tietoa ja pääsin syventymään karjamajatunnelmaan. Heidän avullaan sain jäljitettyä Haapavedellä 101 karjamajan nimet, joista puolet sijoitettuna kartalle. Kiitokset Haapaveden kaupungille kartta-aineistosta, Leena Roppolalle tuesta ja etenkin Kalajoen kaupungille ja kaavoitusarkkitehti Seija Haaralalle tuesta, tiedoista ja pitkämielisestä ymmärryksestä työtäni kohtaan. Kiitokset Haapaveden seurakunnalle sydämellisestä avusta alkuperäisten kirkonkirjojen koukeroisella polulla – tuskin olisin yksinäni saanut selvää 1800-luvun ruotsinkielisestä tekstistä.

Olisin halunnut jatkaa vielä työtäni; osa lähteistä jäi vielä tutkimatta ja osa yhteyshenkilöistä haastattelematta. Tavoitteenani olisi ollut sijoittaa Haapaveden kaikki noin kaksisataa karjamajaa kartalle, kerätä haastattelemalla niihin liittyvät tarinat ja valokuvata karjamajat tai karjamajojen paikat. Toivottavasti saan vielä tulevaisuudessa jatkaa tästä mihin jäin.