Jo 1800-luvun loppupuolelta alkaen voimistelu ja urheilu olivat liittyneet viihteellisenä sivuharrastuksena seurojen työhön. Erilaiset voimainkoetukset ja kansanomaiset urheilumuodot, kuten nuolenheitto, naulanlyönti ja poikasten kengänsekoitusjuoksu, kuuluivat kansanjuhlien ohjelmistoon. Uudenlainen liikuntakulttuuri, joka oli osa teollistumista, mekanisoitumista ja kaupungistumista, juurtui maaseudulle hitaammin kuin kaupunkeihin. 1900-luvun alussa maaseutuväkikin alkoi perustaa urheiluseuroja eri yhdistysten alaosastoiksi. Sortovuosina liikuntakulttuuria korostettiin kansakunnan voiman lisääjänä, ja itsenäisyyden aikana urheilutoiminta yhä kasvoi, koska urheiluaate nähtiin hyvin isänmaallisena.

[Kuva: Urheiluseura Wesan urheilijoita]
Urheiluseura Wesan urheilijoita.

Haapajärvellä urheiluseurat toimivat aina toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan asti työväenyhdistysten, nuorisoseurojen ja suojeluskunnan alaosastoina. Haapajärven nuorisoseuraan oli perustettu oma voimisteluseura vuonna 1905. Toiminta oli hyvin hiljaista aina vuoteen 1922, jolloin paikkakunnalle muutti innostunut urheiluihminen ”monttööri” Aapeli Niskanen. Nuorisoseuran voimistelu- ja urheiluseura Wesan uudelleenperustamisesta alkoi urheilutoiminnan huippukausi Haapajärven kirkonkylän nuorisoseuran historiassa.

Urheiluseura Wesan tarkoituksena oli pitää voimistelu- ja urheiluharjoituksia, kilpailuja, esitelmiä ja iltamia. Harjoituksiin kokoonnuttiin kaksi kertaa viikossa nuorisoseuran talolle. Voimistelu ja paini olivat suosituimpia lajeja, ja niitä varten Kaunistoon olikin hankittu nojapuut, hevonen ja painimatot. Taitoja hiottiin paikkakunnalla vierailleen voimisteluneuvojan tai voimistelukurssien avulla. Wesan voimistelujoukkue osallistui Pattijoella pidettyihin nuorisoseurojen laulu-, soitto-, voimistelu- ja urheilujuhliin sekä Viipurissa suojeluskuntain voimistelu- ja urheilujuhliin ja voitti ensimmäisen palkinnon Pyhäjärven voimistelukilpailuissa vuonna 1926.

Talvella Wesa järjesti hiihto- ja luistelukilpailuja sekä sisämestaruusotteluja, joissa kilpailtiin pituushypyssä, korkeushypyssä ja kolmiloikassa. Laskiaistiistaina hiihtokisoissa eri kyläkunnat ottelivat keskenään joukkuehiihdon mestaruudesta. Miesten ohjelmaan kuului 10 kilometrin hiihto; naiset ja poikaset kilpailivat 2 kilometrin mestaruudesta. Kilpailupäivän iltana pidettiin aina iltamat, joihin voimisteluesitykset ja pilavoimistelu toivat oman lisänsä. Urheiluseura kävi myös naapuripitäjissä järjestämässä vierailuiltamia. Vuonna 1925 vierailtiin Reisjärvellä seuraavanlaisella ohjelmalla:

  • Tervehdyspuhe opettaja Tolonen Lausuntaa Aapeli Niskanen Kertomus J. Jämbeck
  • Väliaika
  • Vapaaliikkeet
  • Voimisteluryhmät Telineliikkeet
  • Väliaika
  • Näytelmäkappale ”Kesävieraat”
[Kuva: Wesan joukkue Pyhäjärvellä]
Urheiluseura Wesan joukkue Pyhäjärvellä 1926.

Vuotuiset kesäjuhlat olivat sekä Haapajärven nuorisoseuran että sen urheiluseuran toiminnan huippuhetkiä. Päivä aloitettiin urheilukilpailulla, johon kuului viisiottelu (lajeina 100 metrin juoksu, kuula, korkeushyppy, keihäs ja 1500 metrin juoksu), 800 metrin juoksu, 5000 metrin juoksu ja 10 kilometrin pyöräily. Viimeksi mainitun oli eräänä vuonna voittanut mestaripyöräilijä Juho Jaakonaho ”huonolla matkustuspyörällä” Yleisöllä oli mahdollisuus koettaa taitojaan myös pienoiskivääriammunnassa sekä nuolen- ja renkaanheitossa. Palkinnot jaettiin juhlailtamissa. Muu iltamaohjelmisto koostui nuorisoseuran puheenjohtajan tervehdyssanoista, kanttorin pianoesityksestä, Haapajärven sekakuoron laulusta ja näytelmäkappaleesta. Lopuksi oli tanssia.

Voimistelu- ja urheiluseura Wesan toiminta alkoi hiljentyä 1920-luvun loppupuolella: harjoituksia pidettiin enää muutaman kerran vuodessa, puuhamies Aapeli Niskanen muutti pois Haapajärveltä, ja suojeluskunnan vaikutus lisääntyi koko ajan. Suojeluskunta, joka korosti urheilukasvatuksen merkitystä, keräsi toimintaansa yhä enemmän väkeä, eikä pienellä paikkakunnalla riittänyt voimavaroja kahdelle urheiluseuralle. Wesan vuosikertomuksessa vuosilta 1929–1930 onkin merkintä, että seura on häilynyt suojeluskunnan ja nuorisoseuran välillä tietämättä kummalla talolla olisi edullisempaa toimia.