Talomäärältään pieni Toivopuhto Siiponkoskella sai asukkaita ruotsalaisalueelta, kun kruununrakennusmestari Fredrik Kronqvist (s. 1809) muutti vuonna 1871 Järvenpää n:o 10 tilalle Haapajärven kylässä. Järvenpään tilan perusti Antti Laurinpoika ”Iso-Antti” vuonna 1644; tilasta on muodostettu muitakin taloja kuin Kronqvistin asuma Toivola. Haapajärvelle on perustettu paljon taloja kruununtiloina (valtiontiloina), joten niiden rakentamisen valvojana rakennusmestarille riitti 1800-luvun lopulla töitä.

[Kuva: Toivola]
Kronqvistien kantatilan Toivolan pihapiirissä on kolme vanhaa aittaa. Tienvarren kaksi pikku­aittaa saattavat olla kruunun­rakennus­mestari Fredrik Kronqvistin (1809–1885) ajalta. Myös luhtiaitta kuului vanhaan pihapiiriin.

Toivopuhtoon kuuluu varsinaisesti vain neljä taloa. Vanhan Toivolan pihapiirin lisäksi puhtoon kuuluvat Antti Kronqvistin ennen sotia rakentama Lehtola, Kari ja Tarja Kronqvistin omakotitalo sekä Toivolan maalle Risto Välikankaan 1950-luvulla rakentama omakotitalo. Ennen puhtoon käsitteenä kuului myös rautatien takana oleva ”mökkiperä”, jossa oli puolikymmentä työläisasuntoa.

Toivolan asukkaat, Uusikaarlepyystä lähteneen Fredrik ja Kaisa Liisa Kronqvistin perhe muutti ensin Pyhäjärvelle 1862 ja Haapajärvelle 1871. Muuttiko valtion virkamies heti Järvenpään tilalle ei ole varmaa, mutta suurelle perheelle asuinpaikaksi Järvenpään tila sopi hyvin. Olihan säätila 1860–70 luvulla hallainen, ja Haapajärvellä kirjattiin suurimmat kuolleisuusluvut nälän ja kulkutautien seurauksena.

Toivolassa asuneen Fredrik ja Kaisa Liisa Kronqvistin suku vietti ensimmäistä sukukokousta Haapajärvellä kesäkuussa 1991, jolloin suku jakautui perheen lasten mukaan kuuteen sukuhaaraan. Kahdeksasta lapsesta jäivät sukua jatkamaan Anna, Hans, Kaisa, Matts, Jakob ja Greta. Suvusta asuu melkoinen osa Haapajärvellä ja Pyhäjärvellä, mutta muuttoliike on vienyt sukua ympäri maatamme ja myös ulkomaille.

[Kuva: Omakotitalo]
Kari ja Tarja Kronqvistin perheellä on oma­koti­talo historiallisessa ja viihtyisässä paikassa.

Kronqvistien lisäksi Toivolasta on lähtenyt monta Haapajärvellä tunnettua sukuhaaraa. Kronqvistien nimi on monien osalta muuttunut Ruunuksi tai Ruununoksaksi. Tytöistä Anna-Maria avioitui toisen ruotsalaisalueelta Haapajärvelle muuttaneeseen sukuun, ja sukunimeksi tuli Nordling.

Toivolan vanhan pihapiirin viimeinen isäntä oli taksimies ”Kiurun Ähävä” eli Frans Nordling/Kiuru. Talossa asuu edelleen hänen vaimonsa Elina Kiuru.

Ennen Frans Kiurua talossa asui kaksi veljestä Fredrik ja Frans Kronqvist ja heidän isänsä oli Matts Fredrikinpoika, jolla lisäksi oli neljä tytärtä.

Fredrikiltä jäi sukua jatkamaan kaksi tytärtä, Iida ja Martta, ja Fredrikin leski myi osansa Toivolan tilasta jo mainitulle Kiurun Ransulle.

Toista puolta taloa asuvat oman pihapiirin ennen sotia rakentaneen Andreas (Antti) Fransun poika Kronqvistin jälkeläiset, jotka edustavat Järvenpää n:o 10 tilan asujista valtionrakennusmestari Fredrik Kronqvistia suoraa alenevassa polvessa, mutta heistä myöhemmin.

1800-luvulla kovia aikoja

Minkälaiseen yhteiskuntaan Haapajärvellä Fredrik ja Kaisa Liisa Kronqvist 1871 perheineen muuttivat, siitä kertovat korutonta kieltään historiakirjat. Yleensä tiloilla asuttiin ahtaasti, mikä koski varmasti myös Kronqvistien suurta perhettä.

[Kuva: Hauta]
Toivopuhdon perustajan Fredrik ja Kaisa Liisan sekä pojan Fredrik Kronqvistin hauta on Haapajärven kirkon kupeessa.

”Tuvat, keittiöt, saunat ja peräkamarit pullistelivat omasta väestä, palkollisista, loisista, kulkumiehistä ja ruotuvaivaisista. Vuonna 1870 talollisen 10–12 henkiseen perheeseen kuuluivat vanha isäntä ja emäntä, viljelyä yrittävä esikoinen, naimaikään hiljakseen ehtivät veljet ja sisaret. Saattoipa ruokapöytään ilmestyä nuoren isännän jälkikasvuakin lankomiehistä ja kälyistä puhumattakaan. Varsinaisen perheen lisäksi oli vielä yksi tai kaksi itsellistä. Vähitellen monesta vanhasta parista tuli syytinkiläinen. Monesta nuoren isännän veljestä tuli torppari tai mökkiläinen, ellei sitten uskaltautunut perinnöillään ostamaan laivalippua Amerikkaan.”

Näin kuvailee sen ajan asumista V. A. Partanen Haapajärven kirjassa ja jatkaa:

”Sata vuotta sitten sairaus kosketti kouriintuntuvasti, elämän jatkuminen saattoi olla vähästä kiinni. Paremmat mahdollisuudet selvitä tautien koettelemuksesta oli kunnon ruisleipää syöneellä kuin pettuleipään turvautuneella. Haapajärvellä erityisen pahoja aikoja 1860-luvun katovuosien ohella olivat vuodet 1874 ja 1880–1883. Viimeksi mainitun vuoden jälkeen säädettiin rokotuspakko isorokkoa vastaan kaikille Suomen kansalaisille. Lisäksi jokainen alle vuoden ikäinen lapsi oli rokotettava sakon uhalla…”

Kertomuksessa mainitaan, että rokotuksista huolimatta huonoina aikoina joka kymmenes alle kouluikäinen lapsi kuoli. Vuosina 1885–86 erityisen pahana riehunut ”tuhkuri” tappoi 76 sairastuneesta alle kymmenvuotiaasta lapsesta 65 ja muutama menehtyi hinkuyskään.

Savottamiehen vaimoksi

Elämä Toivopuhdossa on jatkunut ja kehittynyt samaan tahtiin kuin maaseudulla yleensä. Suhteellisen pienelle tilalle on pitänyt etsiä lisäansioita sieltä mistä niitä on löytynyt, lähinnä metsätöistä.

– Enhän minä uskonut kun kulkumies pohjoisesta ”Kimpi-Kalle” povasi minulle pikaista avioliittoa. Niin kuitenkin kävi. Kronqvistin Antti tuli Rehulaan kortteerimieheksi tammikuussa niin jo Vappuna mentiin kihloihin, kertoo Pyhäjärven puolella olevan Rehulan sydänmaatalon tytär Vieno Elisabet, omaa sukua Laitinen.

Toivolan Fransun poika Antti ja Rehulan Vieno vihittiin avioliittoon vuonna 1935, ja seuraavana vuonna Vieno muutti Haapajärvelle. Toivolasta erotettiin 17 hehtaaria maata, ja nuoripari ryhtyi rakentamaan omaa taloa vuonna 1939.

[Kuva: Edvin Vehkalahti]
Koivukuja johti ennen lähes jokaiseen maan­tieltä sivussa olevaan taloon. Toivopuhdon talot Toivola, Lehtola ja taustalla puhdon uusin talo.

– Kun tälle talolle mietittiin nimeä niin minä sanoin, että kun tällä perällä on jo Toivola, Koivula, Kuusela, Vesala ja Pajula niin voisihan tämä olla Lehtola ja se tälle nimeksi pantiin, Vieno kertoo.

Vieno Kronqvist kertoo Rehulan vielä 30-luvulla olleen lähes tiettömän taipaleen takana. Kauppa-asioilla käytiin enempi Haapajärvellä kuin Pyhäjärvellä.

– Isä lastasi voit ja muut viemiset kesälläkin rekeen, ja Pitkänkankaan päässä hevonen valjastettiin kärryjen eteen, josta matkaa Haapajärvelle jatkettiin.

[Kuva: Uuni]
Leevi Kekkosen 1939 muu­raa­ma uuni. Kun uunissa Leevi Kekkosen ohjeiden mukaan ei ole kuivattu puita, se on säi­lynyt täysin käyttökunnossa näihin päiviin.

Rehula oli metsänvartijalle aikoinaan rakennettu kruununtorppa, joka Laitisten aikana oli jo itsenäinen tila.

Vieno asuu yksinään talossa, jonka rakentaminen jäi talvisodan syttyessä kesken, kun Antti-isäntä joutui lähtemään talvisotaan. Kamarit valmistuivat vasta sotien jälkeen. Tupa ehdittiin saada asuttavaksi, ja Myllypuron isäntä Leevi Kekkonen kävi muuraamassa tupaan uunin. Uuni on edelleen täysin käyttökunnossa. Puuhellasta Vieno ei millään luopuisikaan.

Vienon yksinasumista on jatkunut jo pitkään, sillä aviomies Antti kuoli jo 1975 vain 62 vuoden ikäisenä. Elämä Toivopuhdossa jatkuu kuitenkin leppoisana. Poika Raimo sekä hänen poikansa Kari ovat kuorma-autoyrittäjinä. Puutavaran ajot työllistävät tänäkin talvena, mutta sora-auto seisoo joutilaana. Raimo asuu kantatien varressa, vanhempiensa perustaman Lehtolan maalle rakentamassaan talossa. Karilla on talo mummolan vieressä.

– Kyllä se oli mukava kun Kari ja Tarja rakensivat niin lähelle. Ovat siinä lähellä turvana ja lapsetkin ovat tässä ilona, Vieno Kronqvist iloitsee.