Suur-Kalajoen historia kertoo Lauri Vehkalahden perustaneen vuonna 1695 Kuusaan kylään Vehkalahti-nimisen tilan. Asuinpaikkana paikka tunnetaan jo kivikaudelta, joten tilan perustaminen Kalajoen rantatörmälle Muinais-Päijänteen lasku-uoman varteen on ollut aivan luonnollista. Vehkapuhtoon kuuluu myös Jaakonahon tila 1770-luvulta, joka sijoittuu aivan Haapajärven kylän rajalle. Nykyiset Vehkalahdet ovat tulleet tilalle Aholasta, kun Mikael Aholan (s. 1763) poika Israel Ahola (s. 1796) muutti tilalle asumaan. Vehkalahden tilaa asuu nyt seitsemäs sukupolvi.

[Kuva: Edvin Vehkalahti]
Edvin Vehkalahdella on vanhoja papereita joista Vehkalahden tilan kauppoja voidaan seurata 1800-luvun alkuun.

Vehkalahden tila on jakautunut moneksi taloksi, joista Mäkelä on lähinnä Kalajokea. Loskun tila ja Seppä ovat Kantatie 87:n molemmin puolin. Loskun tilalla asuu Israel Aholan jälkeläisiä suoraa alenevassa polvessa. Loskun tilan ensimmäinen asuinrakennus on siirretty kantatilan Väsylän paikalta, mutta Loskun vanha päärakennus ei ole sama, vaan se on Kalle ja Irja Vehkalahden mukaan rakennettu paikalle vuonna 1914.

Loskun tila on saanut uuden pihapiirin Arto ja Pirkko Vehkalahden rakentamana. Arto edustaa suvun kantaisästä seitsemättä sukupolvea.

[Kuva: Vehkalahden aitta ja mänty]
Tämä aitta ja mänty Kalajoen törmällä ovat kuuluneet Vehkalahden tilan elämään yli kaksisataa vuotta.

Myös Mäkelän asukkaat Erkki Vehkalahden perikunta ja Edvin Vehkalahti harjoittavat voimakasta karjavaltaista maataloutta. Erkki ja Anja Vehkalahden poika Raimo on työssä kotitilalla ja ehdolla tilan jatkajaksi.

Natanael ja Anna Maria Vehkalahden poika Heikki (s. 1892), Erkin ja Edvinin isä, osti tilan nimiinsä äidiltään vuonna 1915. Heikin veli Valtteri asettui asumaan joksikin aikaa saman Vehkalahden numeron maalla olevalle Siiponkosken tilalle.

Mäkelän pihapiirissä on vanha aitta, jossa on vuosiluku 1775. Presidentti K. J. Ståhlbergkin kävi aittaa katsomassa vuonna 1947 ja verestämässä samalla nuoruusmuistojaan. Olihan Isosaari Laurikkalan pappilan laidunmaana, joten pappilan pojalle aitta oli tullut lapsuusajalta tutuksi.

Asukkaiksi ruotsinkielisiä

Vehkalahden tilaan liittyy vielä yksi erikoisuus, sillä vuosisadan vaihteessa tilalle muutti asumaan rannikon ruotsalaisalueelta kaksi perhettä Nylundit ja Åvistit. Ville Nylund teki sepäntöitä, joten tila sai nimen Seppä. Åvistin tilan nimeksi tuli Hankala.

[Kuva: Sepän tila]
Sepällä vaalitaan vanhaa rakennuskulttuuria, ja postimiespojat viljelevät maata niin kuin ruot­sa­lais­alueelta muuttaneet esi-isänsä Nylundit.

Myös Seppä on voimakas karjatila; maitoa tuotetaan tänään 14 lypsylehmällä. Siitäkin huolimatta, että pojat Kyösti ja Kari toimivat postimiehinä. Emäntä Lilja Nylund kertoo, että Nylundin suvusta ei ole sukuselvitystä tehty, joten suvun historiasta ja ensimmäisten asukkaiden syntymäajoista ei ole tietoja.

Yhtä hämärää on myös Åvistin suvun osalta, josta sukuselvitys on tekemättä. Joka tapauksessa Hankalan tilalle Sepän naapuriksi tuli toinen ummikkoruotsalainen perhe, jonka perheenpää muistitiedon mukaan oli ennen muuttoaan Haapajärvelle toiminut laivapuuseppänä.

Tässä on kerrottu vain neljästä tilasta Mäkelä, Losku, Hankala, Seppä ja Siiponkoski. Saman numeron maalla on lähinnä työläisasunnoiksi rakennettuja taloja, joilla vanhan tavan mukaan on hauskat nimet kuten Kitka, Ratikka, Häätö, Settilä, Reuhkala, Nurkkala, Laitakangas ja niin edelleen. Alkuperäisistä asukkaista on paljon juttuja, mutta ne eivät tähän juttuun mahdu. Sukuniminä esiintyivät edellä mainittujen lisäksi muun muassa Karsikkaat, Kiljat ja Parkkilat.

Vehkapuhtoon laskettiin kuuluvaksi myös Jaakonahon tilalla oleva Jaakola, jossa kauppias maanviljelijä Heikki Jaakonaho piti kauppaliikettä vuodesta 1881 aina 1940-luvun puoliväliin saakka. Tästä kerrottiin Järvipuhdon jutussa.

Kun Jaakonahon suku Heikki ja Alma Jaakonahon kuoleman jälkeen rakensi talojaan tilan maille Haapajärven kylän puolelle, ruvettiin puhumaan Jaakopuhdosta, mutta silloin Vehkapuhto oli jo koulupiirin mukaan saanut nimen Siiponkoski.

Juna pysähtyi Vehkassa

Sepän kohdalla rautatien ylikäytävällä palveli pitkään Vehkan pysäkki. Saiko puhto nimensä vuonna 1925 Vehkan pysäkistä vai pysäkki nimen Vehkapuhdosta, siitä ei nykyisillä asukkailla ole varmaa tietoa. Varmaa kuitenkin on, että Vehka on lyhennys Vehkalahdesta.

Juna pysähtyi vielä 1930-luvulla Vehkapuhdon kohdalla kolmessa kohdassa eli Vehkan lisäksi Jaakolan ja Laakson seisakkeilla, joka nimi rakentamattomasta pysäkistä silloin yleistyi.

[Kuva: Vehkan seisake]
Vehkan seisakkeella pysähtyivät matkustaja­junat vielä 1960-luvulla. Nimikyltti ja penkki ovat nykyisellä paikalla tarpeettomat, sillä junat puskevat ohi pysähtymättä.

Vehkan seisake oli Haapajärven ja Oksavan välillä ainoa toiminnassa oleva vielä kiskobussien (lättähattujen) aikana 1960-luvulla. Junaan seisakkeilta pääsi kättä heiluttamalla, ja juna pysähtyi, kun siitä ilmoitti ajoissa konduktöörille. Seisakkeilla on nimikyltti sekä penkki odottajia varten.

Vehkan seisakkeen luona muistetaan olleen puhdon yhteisen pärehöylän, jolla oli nimetty hoitaja, ja höylää pidettiin lukittuna. Höylä oli mieskäyttöinen, eli työhön tarvittiin höylääjän ja päreiden vastaanottajan lisäksi monta miestä vetelemässä heilurin raskasta kivilaatikkoa vauhtiin. Mutta höylä toimi miesvoimalla aivan hyvin.

Myllyperinne tiedoksi

Haapajärveltä on ollut käytettävissä vesivoimaa ja numeron (vertaa Osuuskunta) yhteisiä vesimyllyjä on ollut runsaasti. Vehkalahden tila ei tässä asiassa ollut poikkeus. Vanhan perimätiedon mukaan numerolla on ollut ensimmäisenä vesiratasmylly Kalajoessa Siiponkosken koulun tienoilla. Paikalta on löytynyt runsaasti myllynkiviä.

[Kuva: Mäkelän tila]
Mäkelän tilan rakennuskanta on uusiutunut kokonaan vanhaa aittaa lukuun ottamatta.

Ilmeisesti 14. numeron omistuksessa ollut Poramylly on sijainnut tätä alempana lähellä Kortejärveä. Myllyn ”juova” eli yläkanava lähtee Mäkelän talon alapuolella olevasta Kaislakarista. Mylly on ollut Isonsaaren puolella, eikä sinne ole mennyt kunnon tietä. Vilja jauhettavaksi on kuljetettu joko veneellä tai kantamalla ja talvella jäätietä. Poramylly lienee saanut nimensä suuritöisestä yläkanavasta joka on jouduttu poraamaan kivikkoon.

Kolmas mylly Kortejärven yläpäässä on Jaakolan mylly. Se sijaitsi vuonna 1909 uittoyhdistyksen toimesta peratun leveämmän kosken partaalla, Isosaaren kohdalla Tiitonrannan puoleisella rannalla eli nykyisen riippusillan alapuolella. Jaakolan Myllynketo oli nuorille suosittu kokoontumispaikka. Mylly ja myllynketo sijaitsivat paikassa, missä Tiitonrannalle johtava tie tekee rannasta mutkan maantielle päin. Myllynkedolla pidettiin vielä sota-aikana luvattomia tansseja, vaikka myllyrakennus silloin oli jo purettu paikalta pois.

Ensimmäisten myllyjen sijainti Isosaaren pohjoispuolisessa väylässä selittyy sillä, että veden virtaus siinä on runsaista syvänteistä päätellen kovempi kuin saaren toisella puolella. Vasta kosken kaivuu lyhyemmän reitin kautta muutti veden virtauksen Isosaaren toiselle puolen.

Vehkapuhdosta Siiponkoskeksi

Vehkapuhto on yleisessä sanankäytössä jäänyt nykyisin vähälle. Vanha Nivalaan johtava maantiekin on nimetty koulupiirin mukaan Siiponkoskentieksi. Perinteinen parempi vaihtoehto olisi ollut Vehkapuhdontie.

[Kuva: Vehkapuhdon koulutalo]
Loskussa on pystyssä Vehkapuhdon merkittävin rakennus koulutalo, jonka Taneli Vehkalahti rakennutti vuokrattavaksi Siiponkosken ensimmäiseksi koulutaloksi.

Haapajärven koululaitoksen historia kertoo koulupiirin synnystä, että jo vuonna 1922 kunnanvaltuusto perusti Virtain koulupiirin. Asia nousi uudelleen esille keväällä 1937, jolloin esitettiin Vehkapuhdon tai Virtain koulupiirin perustamista ja supistetun koulupiirin avaamista kylälle.

Siiponkosken nimellä koulu aloitti puhdossa toimintansa vuonna 1939 supistettuna kouluna. Ensimmäisen koulutalon historia on erikoinen, sillä Loskun isäntä Taneli Vehkalahti rakennutti pihapiiriinsä koulutilat. Vain kaksi kuukautta ehti kulua päätöksestä, kun Siiponkosken koulun ensimmäiset oppilaat kokoontuivat Loskussa, ja muutaman kouluviikon jälkeen päästiin muuttamaan Kitkan Anskan rakentamaan uutuuttaan hohtavaan koulutaloon.