Järvipuhto Oksavalla on hyvä tyyppiesimerkki yhden suvun perustamasta puhdosta. Rajaa Kontiopuhdon ja Järvipuhdon välillä oli vielä 1930-luvulla vaikea vetää, mutta nykyään ne tunnetaan eri puhtoina. Järvipuhto yhden suvun maatilojen puhtona on kuitenkin vanhempi, joten ensimmäisenä tarkastelemme Järvipuhdon syntyä.

[Kuva: Järvelän myllyltä]
Kuva Järvelän myllyltä 1918. Oikealla istumassa Fredrik Jaakonaho ja vasemmalla mylläri Aapo Ahola sekä myllymiehiä.

Pieni katsaus Järvelän talon ja Järvipuhdon perustajan Fredrik Jaakonahon sukuun on aluksi paikallaan.

Jaakonahon suvun kantaisänä on pidetty 1734 rippikirjaan merkittyä Johan Johaninpoika Törmälää nykyisen Siiponkosken alueelta. Kahden eri tutkijan mukaan kantaisä on kuitenkin Ruotsin armeijan sotilas Erik Shöber, joka perusti Erkkilän tilan Ylipäässä (nykyinen maatalousoppilaitos). Järvelän talon perustaja oli seitsemäs sukupolvi mainitusta sotilaasta.

Järvelän talon perustaja Fredrik Jaakonaho oli Siiponkosken Jaakola-nimisen tilan poika, syntynyt Fredrik ja Anna Carlotta Jaakonahon järjestyksessään neljäntenä lapsena vuonna 1856. Hänen jälkeensä 1858 syntyneestä Henrikistä tuli Jaakolan isäntä. He olivat ainoat 1860-luvun pahana nälkäaikana perheen lapsista henkiin jääneistä. Vaikka perheellä leipä riitti, siitä huolimatta perheen kolme poikaa ja kolme tyttöä kuoli lapsena.

Veljesten Fredrikin ja Heikin voimaperäisen maanviljelyksen takana olikin nälkävuosien kokemukset, joista he vanhana usein kertoivat nuoremmille.

Esimerkiksi Jaakolan vanhan Fredrikin pelloksi raivauttama ”Köyhänvainio” on saanut nimensä siitä, että se kuokittiin pelloksi viljapalkalla vuosina 1866–67. Eli talossa oli viljaa kylän köyhille palkkana jaettavaksi, ja ylivuotista viljaa talon aitasta löytyi aina myöhemminkin.

Perhe muutti Kontiolaan

Järvelän isäntä Fredrik (Reete) Jaakonaho solmi avioliiton Liisa Danielintytär Kuonan kanssa vuonna 1879, mutta yhteiselo Jaakolassa jatkui aina vuoteen 1890. Kun nuorempi veli Heikki oli saanut maakauppaoikeudet 1881 ja oli perustanut Jaakolaan kaupan, vanhempi päätti muuttaa pois tilalta. Hän osti Kuusaankylän vanhimpiin taloihin kuuluvan Kontiolan, jonne perhe muutti asumaan. Reetellä ja Liisalla oli muuttohetkellä kaksi poikaa.

[Kuva: Järvipuhdon ensimmäinen talo]
Tässä talonpoikaista rakennus­taidetta 1800–1900-luvun vaih­teessa. Kontiolasta muut­tanut Fredrik rakensi tämän ta­lon Järvi­puhdon ensimmäisenä.

Liekö ollut kysymyksessä kilpailu veljen kanssa, sillä Fredrik ryhtyi laajentamaan Kontiolan tilaa nopeasti. Kontiolan tilalla oli oma vesimylly samoin kuin kotitilalla Jaakolassa Kortejärven yläpäässä. Myös meijeriliikettä ja kauppaliikettä Fredrik ryhtyi Kontiolassa pitämään kuten veljensä Jaakolassa.

Fredrik asui Kontiolassa ensin vanhassa, viimeksi Martti Hyvösen perheen käytössä olleessa asuinrakennuksessa. Reeten rakentama uusi, tilavampi asuinrakennus on palanut Paavo Hyvösen omistuksessa 1960-luvulla.

Vuosisadan vaihteeseen mennessä Kontiolan tila oli laajentunut ostojen kautta pinta-aloiltaan suuremmaksi (n. 600 ha) kuin Fredrikin kotitalo Jaakola, joten kilpailu ratkesi vanhemman veljen voitoksi. Navetassa oli jopa sata lypsylehmää, kun veljellä ei ollut määrästä puoltakaan.

Kun Fredrik päätti suurtilastaan luopua, myi osan Kontiolan tilasta ja päätti perustaa Järvelän talon, hän oli noin 44-vuotias. Fredrikin rakentama Järvelän tilan ensimmäinen asuinrakennus on edelleen käytössä.

[Kuva: Järvipuhdon työläisasutus]
Tämä Järvipuhdon työläisasutus on seutu­kaava­liiton suosituksessa merkitty suojeltavaksi miljöökohteeksi.

Kontiolan tilan mylly jäin Fredrikin omistukseen, joten Kontiolan sillan korvassa ollut mylly tunnettiin myöhemmin Järvelän myllynä. Mylly oli käytössä vielä 1940-luvulla.

Puhto alkoi kehittyä, kun Fredrik rakensi samaan pihaan toisen asuinrakennuksen. Myöhemmin siihen asettui asumaan 1892 syntynyt poika Fredrik (Rikki).

Järvipuhtoa kasvatti paljon talon työväki, joka sai rakentaa talon maille mökkinsä. Näin sai alkunsa maantien varrella oleva työläisasutus.

Järvelästä neljä taloa

Vanhan Fredrikin haaveena oli saada rakennettua neljälle pojalleen samanlaiset talot, jotka jaettaisiin arpomalla. Tätä tarkoitusta varten hän osti Kaakila-nimisen tilan, josta myöhemmin tulikin talo nuorimmalle pojalle Kaarle Kustaalle.

[Kuva: Ruokakello Järvelän aitan katolla]
Ruokakello Järvelän vanhan aittarakennuksen katolla muistuttaa menneestä ja traktori nykyisestä maatalousammatista.

Arpomista talojen suhteen ei kuitenkaan tapahtunut. Järvelässä 1892 syntynyt Rikki asettui samassa pihassa olevaan Järvenpää-nimiseen taloon, Emanuel (Manna) (s. 1893) jäi asumaan kantatilalle Järvelään, Antille (s. 1899) rakennettiin Hovi-niminen talo, ja Kaarle (Kalle) (s. 1900) asettui asumaan Kaakilaan.

Fredrik ja Liisa ehtivät nähdä kymmenestä lapsestaan elämään ja sukua jatkamaan jääneiden poikiensa ja kirkolle muuttaneen Sofia-tyttärensä asettumisen yhteiskuntaelämään. Perheen sukukirjan mukaan Liisa kuoli 1927 ja Fredrik 1932.

Perinnettä vaalitaan

Järvipuhto elää ja voi hyvin tänäkin päivänä, vaikka perinteisestä karjavaltaisesta maataloudesta onkin luovuttu. Vain Kaakilassa pitää karjaa Kallen nuorin poika Olavi. Rikin käytössä ollut asuinrakennus on purettu pois Järvelän pihapiiristä, ja kantatilalla asuu Mannan nuorin poika Unto Jaakonaho perheineen. Myös Hovin päärakennuksessa on vilskettä, sillä sen on perheelleen asunnoksi kunnostanut vanhaan asumistapaan ihastunut ja sukuun kuuluva Jouni Hautakangas.

[Kuva: Hovi]
Jouni Hautakangas on peruskorjannut Hovin vanhan rakennuksen omilla ehdoilla. Esimerkiksi ikkunat on säilytetty entisellään.

- Kyllä ennen vanhaa osattiin pihapiirille sopiva paikka hakea ja rakennukset rakentaa. Jokaisella rakennuksella oli oma käyttötarkoituksensa ja paikkansa, joten pihapiiri oli toimiva, ihastelee vanhan rakennuksen nykyaikaista asumistasoa vastaamaan saattanut Jouni Hautakangas.

[Kuva: Järvipuhdon perustajien kuvia]
Järvelässä vaalitaan perinteitä. Järvipuhdon perustajien kuvia talossa on runsaasti, tässä Tyyne ja Emanuel, ylhäällä Liisa ja Fredrik ja oikealla Liisa o.s. Kuona lastensa kanssa.

Perinnettä ja vanhoja käyttöesineitä kunnioitetaan myös kantatilalla Järvelässä. Talon emäntä, vilkas karjalaistyttö Leena, on perinteen vaalimisesta yhtä innoissaan kuin miehensä Unto. Myös Järvelän vanha 21 metriä pitkä asuinrakennus on saanut seiniensä sisälle nykyaikaiset pesutilat ja muut mukavuudet ilman rakennusta pilaavaa elintasopattia.

[Kuva: Leena ja Unto Jaakonaho]
Leenan ja Unton leppoisa päivähetki Järvelän vanhassa tuvassa. Taustalla oikealla vanha tammikaappi ”Petterin kaappi”, joka on ollut käytössä Rikin puolella.

Vanhat valokuvat ja vanhat huonekalut ovat talossa kunniapaikalla. Emäntä Leena kertoo tuntevansa Jaakonahon suvun historian aika hyvin, samoin talossa olevien vanhojen huonekalujen ja muiden esineiden historian.

Perinne jatkuu suvussa, sillä myös perheen lapset ovat siitä kiinnostuneita. Tytär Minna ei halunnut muuttaa kauaksi kotoa, vaan Minna ja Kimmo Sihvonen rakensivat puhtoon viimeisenä hienon hirsitalon melkein Järvelän pihapiiriin.

[Kuva: Kimmo ja Minna Sihvosen talo]
Kimmo ja Minna Sihvosen komea hirsitalo.

Vanhoille Järvelän maille on rakentanut ennen Minnaa talon nimeltä Hovinniemi Mannan poika Matti, pojista Pentti rakensi Järvelänrannan ja Matin poika Veli-Matti rakentanut omakotitalon Rikin talon paikalle.

Samaan puhtoon kuuluu myös Pihlajaranta, jonka Kaakilan Kaarlen tytär Liisa ja Aaro Hautakangas rakensivat 1950-luvun alussa. Myös Kaakilassa arvostetaan vanhoja rakennuksia ja tavaroita. Talossa on oma kotimuseo.

Jakojen kautta nykyisten vaatimusten mukaan pieniksi maatiloiksi pirstottu Järvelän talo ei pysty antamaan perinteisessä maatalousammatissa toimeentuloa asukkailleen. Siksi tiloilta on muutettu Ruotsiin ja kotimaahan. Puhdon asukkaiden ammatit liittyvätkin palvelualoihin: terveydenhoito, lasten päivähoito, kiinteistönhoito, ravintola-ala ja niin edelleen.