Mistä Uittosilta sai nimensä

Ensimmäinen silta Haapajärven kirkon kohdalla oli uiva silta, joka oli tehty pitkistä puista vitaksilla sidottuna. Kun siltaa ei voinut ajaa hevosella, vedettiin kärryt yli miesvoimalla ja hevonen uitettiin. Siitä sai nimensä uittosalmi ja uittosilta. (Eino Paananen)

Johan Gabriel Ståhlberg

Kun presidentti K. J. Ståhlbergin isä oli vasta tullut Haapajärven kappalaiseksi (1869–1873), oli hänet haettu Kuonalle sairaan mummon luokse. Mummo oli kysynyt: ”Tekö sitä ootta se Haapajärven uusi kappalainen?” ”Niinhän minä”, oli Ståhlberg myöntänyt. ”Kylläpä te ootta musta, pitkä ja laiha”, oli mummo sanonut. ”Niinhän minä olen, mutta kyllä se iänkaikkisuus on vielä mustempi, pitempi ja laihempi.” Tästä pappi oli päässyt puheen alkuun ja puhunut pitkään sairaan kanssa.

Kirkonkellot Ronkaalasyvässä

Haapajärven kirkonkellot pitäs olla hukutettuna Ronkaalan syvään isonvihan aikana. Niillä pitäs olla panttina, että puhumaton poikalapsi pittää järveen heittää, niin kellot saahaan nousemaan.

Sitä oli kerran joku lauttakunta ruvennu ehtimään ja löytäny ne kellot. Niistä oli toinen jo näkyvissä ja olivat ruvennu kehumaan, että nyt ne saahaan pois, mutta sillo se oli kello jättäny kun kehuvat liian aikasin. Siellä ne ovat kellot vielä tänäki päivänä ja kuka tietää, onko niitä sen jäläkeen etittykää. (Matti Turpeinen)

Palakoon nuorisoseura

Haapajärven kirkon kellotapuli toimi ennen paloaseman rakentamista palokaluston säilytyspaikkana. Kirkon kelloilla puolestaan annettiin palohälytys. Tavallisesti kelloja kiirehti soittamaan seurakunnan kellonsoittaja.

Kun kirkonkylän nuorisoseuran talossa vuonna 1934 syttyi tulipalo, oli seurakunnan kellonsoittajana Valtteri Tiitto, joka tunnettiin hieman lapsellisena, mutta töistään huolehtivana miehenä. Kun palokuntalaiset hyökkäsivät hakemaan ruiskuja tapulista, oli siellä jo paikalla isokokoinen kellonsoittaja, mutta kelloja hän ei suostunut soittamaan eikä päästänyt muitakaan kellotornin portaille, että palohälytys olisi voitu antaa. ”Palakoon nuorisoseura – synnien pesä”, sanoi kellonsoittaja. (Pasi Jaakonaho)

Antin-Otto ja Eljas

Haapajärven Ylipäässä asuivat paikkakunnan kuulut voimamiehet, veljekset Otto ja Eljas Herranen.

”Kerran me isän kans hakattiin Otolle navettaa Koskenperälle Koskelle, niillä oli siellä karijan kesäpaikka. Siellä oli sitte semmonen hirsi, jota sanottiin siihen aikaan kuussyliseksi ja se oli latvalta kaheksatuumanen. Otto otti toisella käjellä tyven kainaloosa ja kolome miestä yritti kannatella sen latvaa. Otto kahtoo ja sannoo, että mikkee se siellä on, ettei se latva ruppee kulukemaa. Otto nosti tyven seinälle ja ne kolome miestä sen latvan.

”Kerran Ylipään pojat olivat pyhhää vaste yöllä heittäneet kuulaa kartanolla. Otto oli käyny jo sanomassa, että olokaa hilijaa, voihan sitä hilijempaakin kuulaa työntää. Mutta kun meteli palasi ennalleen, tuli Otto ja paiskasi sen niijen kuulan korkijan tallin yli tallitunkioon.

”Oton veli Elijas oli kerran kantanu vanahanmallista rautaista rullakarhia kilometrin matkan. Oli kantanu sitä olokapäällä syrijällään ja sanonu perille päästyään, että menasipa se vähä olokapäätä painaa. Karhi paino varmasti yli sata kilua.” (Hilarius Pyhtilä)

Jaako-Jussi sai opetuksen

”Ensimmäiset pyöräkilipailut, jossa minä olin mukana, pijettiin Haapajärven kirkolla. Pappilan pehtuuri piti minua lähtiissä pystyssä ja siinä samalla neuvo, että elä aja mennessä kovasti, niin saat paremman ajan, kun tullessa ajat kovasti. Niin minä sitä neuvua nouvatin, mutta en päässykkää ensimmäiseksi. Minä sitä jäläkeenpäin valitin isälle, että ku se lähettäjä minua niin narras. Isä anto palakintorahat seuraaviin kilipailuihin. Ne pijettiin kahen viikon päästä ja minähän jätin sitä voittajaa kolomatta minnuuttia kymmenellä kilometrillä. Sitte minä oon koittanu ajaa kovasti tullen mennen ja palatessa.” (Juho Jaakonaho)

Kukahan lienee toinen

[Kuva: Juho Jaakonaho]Vuodet 1910–30 Suomen pyöräilyn mestaruuksia hallinnut mestaripyöräilijä Juho Jaakonaho oli paikkakunnalla tunnettu voimamies. Satakiloinen suolasäkki ei hänen käsissään paljon painanut. Suksia Juho höyläsi piikkarit jalassa ja missä työssä tahansa mies päihitti toiset aina.

Kerran Juhon kotitalossa oli kuollut suutari, jolle Juho oli luvannut tehdä arkun. Kun kotoa soitettiin Kalajoella työssä olevalle Jussille, että pitäisi tulla arkku tekemään, ei siinäkään aikailtu. Juho lähti aamulla pyörällä 100 kilometrin päässä olevaan kotiinsa, teki ja maalasi arkun ja polki vielä samana iltana takaisin Kalajoelle.

Ihmiset kertoivat Juhon sanoneen kilpailupaikalle tullessaan, että ”kukahan lienee toinen”. Juho ei sitä kyllä tunnustanut. Kyllä hän silti voitostaan iloitsi, kuten Juhon viimeinen kilpailu kotikylällä osoitti.

Juhon oppipojat saivat lähes viisikymppisen Juhon houkuteltua Nuorisoseuran järjestämiin pyöräilykilpailuihin Parkkila–Oksava–Haapajärvi-lenkille. Olivat varmoja voitostaan, mutta toisin kävi. Juho tuli maaliin ensimmäisenä, eikä toisia näkynyt. Mestari heitti pyöränsä tiepuoleen, marssi edestakaisin ja toisteli virren sanoja: ”Ei nuoruuteen voi turvata, ei terveyteen täällä. Vanhemmat usein lapsensa saa nähdä paareinsa päällä”. (Pasi Jaakonaho)

Metsästysjuttuja

Matti Ollila pani aina asiaa ehdolle niin paljon, että oli kuulijan syy, jos uskoi. Kerran Matti kertoi myllymiehille Jämsän myllyllä: ”On minua joskus metällä onnistanu. Kerranki istu kuus teertä oksalla. Minä mietin että mitenkähän nuo sais kaikki. Panin rassin rihilakon piippuun ja ammun. Nehän jäi ku silakat vartaalle.”

”Kerran menin Väliniitystä heinään. Minä ihimettelemään, että mitä ne nuo mustat pisteet on hangella. Nehän oli peltopyitä. Olivat menneet suvilummeen yöksi ja jäätyneet kiinni. Minä hajin viitakkeen, niittelin kaulat poikki ja sain heinähäkillisen lintuja.” (Pasi Jaakonaho)

Koijarin-Kallen juttuja

Kerran isä laitto Kallen Iisalamesta jauhoja ostamaan, kun jauhoja ei kauppaan muualta saatu. Kalle oli myöny tullessaan koko kuorman kiuruvetisille ja kuka sattu ostamaan. Oishan ne jauhot perilläki tarvittu. Kun isä tiukkasi, että miksi sinä nuin teit, niin Kalle vai että helepompihan sen hevosen oli näitä rahoja vettää.

Oksavan Hautamäellä asu ennen hyvin uskonnollismielinen räätäli. Kalle oli tullu pukuaan pyhänä hakemaan niin räätäli, ettei sitä pyhänä anneta. Kalle oli kysyny, että palijoko se arkena maksaa ja pannu rahat pöyvänlaijalle ja sanonu, että ota ne siitä arkena. Ottanu puvun ja lähteny.

Kalle oli ollu renkinä Tiitonrannalla Vilippola-nimisessä talossa. Sen talon mummo oli varsinki maanantaita vasten yöllä käyny kääntämässä kellon viisareita tunnin etteenpäin, että väki nouseepi aikasemmin ylös. Kalle oli tullu yöllä kotia ja ottanu siitä kellosta viisarit irti ja pannu ne pöyvälle. Mummu oli kohta tullu kellua kääntämään, niin Kalle oli sanonu, että siinä ne on pöyvällä. ”Arvelin, että vanahan ihimisen on niitä helepompi kääntää, kun ovat matalemmalla.” (Juho Jaakonaho)

[Kuva: Rauman talo]

Mainostamista

Rauman kauppiaan Jaakko Jaakonahon mainoksessa kerrottiin: ”Meiltä löytyy lapsentutista arkunristiin ja kaikkea mitä sillä välillä tarvitaan.” (Martta Heikkilä)

Vuoden päivät viikkoina

Matista neljä Maariaan,
Maariasta viisi Vappuun,
Vapusta puolikolmatta Erkkiin,
Erkistä viisi juhannukseen,
juhannuksesta viisi Jaakkoon,
Jaakosta puolineljättä Mikkeliin,
Mikkelistä viisi keuriin,
keurista neljä jouluun,
Raahesta 80 kilometriä Ouluun.
Sen voi tarkistaa ken haluaa.

Vanha loru Oksavalta

Käyppä syyhy Kähkölässä,
pistäänny Pietilässä,
siirry siitä Siirrolle,
pyllistä mennessäs Pylyväälle,
kallistu siitä Kantolaan,
laukkaa jo Laurilaan,
Porkkaa yli Porraskoskelle,
jouvu jo Jommoseen,
elä nuku Nurkkalaan,
muista käyvä Mutkassa,
yritä Yliahhoon,
pysähy Pyssäykseen,
aukase ovi Alilaan,
oikase siitä Onnelaan,
osta mäntysoopaa ja pese sillä pois.

Kuusaalaisista

Kuusaalta tuli kuusi ämmää,
joka ämmällä kuusi keppiä,
joka kepissä kuusi konttia,
joka kontissa kuusi kissaa,
joka kissalla kuusi hiirtä,
joka hiirellä kuusi jyvää,
joka jyvästä kuusi tähkää,
paljonko se on?

Laulu haapajärvisistä käsityöläisistä

Suutari raatari Haanpään nikkari Unkerin Jussi ja Kustaava, Harijun Jussi ja lautamies, Ukko-Reeta ja kauppamies.

Hokemia

  • Isikon tisikon leikon immeri maaraa kimmeri kaaraa ippon pippon pois.
  • Suutari raatari pikilangan pistäjä nokilangan nostaja teeppä mulle tiputtajat taputtajat että pääsen Ouluun kouluun.
  • Tiirin taarin tokka sulla on pitkä nokka.
  • Ruuna rupukka tamma tapukka ori oikia hevonen.
  • Maitokeitto makiaa ja riisipuuro hyvvää, Keskisen piiat keittivät eivätkä saanee syyä. (Kuusaan Keskisessä)
  • Käpälä Aaku mäille kaatu Kaisa päälle retkahti, Sorto Valtteri vanaha kortteli, Paikka Matti marakatti, Peso Valtteri pesulautanen, Kukko Otto kuopan tukko, Simi Jaani apesaavi, Ahon Matti maalipytty, Kana Heikki vettä keitti sitä Riikan päälle heitti, Määky Anska vanaha ranska, Naru Helemi Reetan kans telemi, Huiskan Ylli Ainon kans pylli. (Loru Olkkolan isännistä)
  • Olokkoset tolokkoset – aholaiset paholaiset.
  • Rump rump rullaa, reka reka rellaa, seisahduppas se karlo, mi ahneest käy, mi ahneest käy, ahnestippas kallista röörää esikoma anestippa röskytä rös.
  • Anna Antti ahevenia, Pekka pieniä kaloja, Salamoni salakoita, porohousu porsaan kokosia, hepoheikki aivan hevosen kokosia.
  • Taivaan ranta ruskottaa, likkain posket punottaa. Liekö he syöneet kaalia, vai liekö poskissa maalia.
  • Joulu se tulla jollottaa Settijärven jäällä, rieskakakku kainalossa ja vähä voita sen päällä.

Haapajärvellä tunnettuja sananparsia

  • On rokotettu ja ripillä käyny.
  • Sitä ejoo sivistyksen siipi sipassu.
  • Hilijaa sikiöt ja Jussi kans.
  • Vuosi vanahan vanhattaa, kaksi lapsen kasvattaa.
  • Neo yhennäkösiä ku kissanpoijat.
  • Ihimeelliset neun nuo Luojan työt, sano Joopin muori ku auton näki.
  • Apu seon lapsestai, kalan syö ja kaksi perkkaa.
  • Seon ku soipa mehto, ei nää eikä kuule.
  • Heilini ei oo linnun luista eikä pottuvoista.
  • Näkö ei työtä tee eikä kauneus ravihte.
  • Vakka kantesa valihtee ja lupsaus päälle.
  • Parrattoman pusu on ku muna iliman suolaa.
  • Soon mun sano Eenokki akkaasa.
  • Vie mennessäs ja tuo tullessas, niin se teki entinenki akka.
  • Avojalon talavella ja isomahassa kesällä niin pyssyy kotona.
  • Tee mitä käsketään, syö mitä annetaan, oo niinku pijetään. (miniäksi lähtevälle)
  • Nauriit, piijat ja miniät neo hyviä vain jouluun asti.
  • Kauneus katuaa mutta rummuus sen ku lissääntyy.
  • Saisit panna housut jalkaas jo takaperin.
  • Tulipa seki juna joka kyttyrät korias.
  • Yksi äiti hoitaa yheksän lasta mutta yheksän lasta ei hoija yhtä äitiä.
  • Pohojatuuli on kylmää ku äitipuolen henki.
  • On se herra herrallai, everstilläki emäntä.
  • Tämä se on sitä kullan huuhontaa, sano ukko ku saunassa vaimonsa päälle virutusvettä kiulusta kaato.
  • Talo ellää tavallaan ja vieras käypi ajallaan.
  • Kyllä aika tapasa näyttää.
  • Maksa on mahottoman hyvvää, mutta keuhko on kevyttä kuusalaisten kirkkoevästä.
  • Näläkä laiskan syyvessä, vilu työtä tehessä.
  • Joka keitetyn paistaa se makian maistaa.
  • Kun syö puurua ei tartte nuurua, kun syö velliä ei tartte kelliä, kun syö silakkaa pääsee aika vilakkaan.
  • Nyt on maha ku kinkerilampaalla.
  • Kahavin pittää olla että tikku seisoo eikä mittää sukanpesuvettä.
  • Joka unniisa uskoo se variuvaan pelekää.
  • Lue enemmän niin luulet vähemmän.
  • Vilu vilijan kasvattaa, lämmin terän tekkee.
  • Ite kuki taaplaa tyylillään.