Maalaistaloissa maitoa jalostettiin kuorimalla lypsetyn maidon päältä kerma ja kirnuamalla se käsin voiksi. Tämä tapa oli tehoton ja epätaloudellinen, koska näin maidon rasvasta ei saatu talteen kuin osa. Oulun Läänin Talousseura alkoi kuitenkin jo varhain valistustoiminnan myös maitotalouden kehittämiseksi. Talousseuran kokous 27.9.1869 käski seuran toimihenkilöitä tekemään sopimukset kylämeijereiden perustamiseksi kärsämäkisen Herman Hatusen ja haapajärvisen Johan Laurikkalan kanssa. Jo saman vuoden toimintakertomuksessa voitiinkin todeta, että uusi meijeri oli saatu perustetuksi Laurikkalan taloon Haapajärvellä. Vuonna 1870 koko Oulun läänissä oli kaikkiaan 9 meijeriä ja niistä yksi siis Haapajärvellä.

Seuraava meijeri Haapajärvelle lienee perustettu 1880-luvun loppuvuosina. Ainakin Suomen senaatti myönsi tätä varten 2 000 markan lainan kauppa-apulainen E. Björklundille. Meijeri piti perustaa Pennalan talon maalle Haapajärven kirkonkylään. Nämä varhaiset meijerit olivat hyvin vaatimattomia laitoksia, ja yleensä ne toimivat käsivoimalla. Meijerien liike oli vähäistä, ja ne perustettiinkin pääasiassa malliksi talollisille yksityisien talomeijereiden perustamista varten.

[Kuva: Karjatalouskonsulentti tutkii maidon ras­vapitoisuutta]
Karjatalouskonsulentti tutkii maidon rasva­pi­toi­suutta monipuolisella välineistöl­lään haapa­jär­vi­sessä talossa. Kuva­lähde:­ Hanna Heikkisen kokoelma.

1890-luvulla Oulun Läänin Talousseuran toiminta maitotalouden kehittämiseksi jatkui entistä aktiivisempana. Tätä varten Talousseura palkkasi lääninmeijerikköjä ja lääninkarjakkoja, jotka kulkivat seuran toiminta-alueella neuvomassa voin valmistusta, karjanhoitoa ja juuston valmistusta. Meijeriköt ja karjakot välittivät taloihin myös separaattoreita rasvan erottamisen tehostamiseksi ja myös korjasivat separaattoreihin tulleita vikoja.

Esimerkiksi vuonna 1891 Oulun Läänin Talousseuran lääninkarjakko Maria Kärelampi piti Haapajärvellä kolmessa paikassa käytännöllistä meijerikoulua. 1.1.–1.3. kurssin pitopaikkana oli Kattelus, 1.3.–31.3. Parttimaa ja 11.10.–31.12. Ronkaala. Kursseilla opetettiin karjanhoitoa, ruokintaa, koelypsypäiväkirjan pitoa, käsiseparaattorin käyttämistä, voin valmistusta sekä Katteluksessa myös juuston tekoa. Kursseilla oli yhteensä 25 oppilasta, joista valtaosa oli kotoisin Haapajärveltä. Osanottajajoukko oli vähäinen, mutta se saattoi viedä kursseilla saamiaan oppeja eteenpäin ja vaikuttaa laajemmaltikin karjanhoidon ja maitotalouden tehostamiseen.

Lääninkarjakot kulkivat yleensä joka vuosi Haapajärvelläkin antamassa talokohtaisia ohjeita karjanhoidossa ja karjantuotteiden jalostamisessa.

Pääosa karjakon vierailukohteista oli pitäjän mahtitaloja, joissa oli kymmeniä lehmiä kussakin. Joskus joukkoon mahtui myös pienenkin karjan omistajia: vuonna 1891 karjakko vieraili viikon ajan talokas Juho Honkamäen tilalla ja talokas Mikko Savikon luona Puralan tilalla. Honkamäessä oli vain kaksi lehmää ja Puralassa yhdeksän.

29.6.1893 Oulun lääninmeijeristi antoi ohjausta meijerien perustamiseksi Parkkilan ja Aholan taloihin ja ohjasi voin valmistusta samoissa paikoissa. 21.11.1893 hän piti talokas H. Mikkolan luona Koposperällä osakemeijerin perustavan kokouksen.

Jo ennen yhtiömeijereitä oli perustettu maitoa ostavia ja siitä voita valmistavia ostomeijereitä. Tällaisia oli Haapajärvelläkin esimerkiksi kauppias Heikki Jaakonaholla. Hänellä oli peräti kaksi meijeriä: toinen pääliikkeensä yhteydessä Jaakolassa ja toinen sivumyymälän yhteydessä Jokelankylän Hakalassa. Jaakonahon tiedetään käyneen valmistamallaan voilla ulkomaankauppaakin.

Koposperän osakemeijerin perustava kokous oli varhainen, sillä yhtiömeijerien toiminnan salliva laki säädettiin vasta vuonna 1895. Tämän lain turvin alettiin yhdistää pieniä ostomeijereitä suuremmiksi yksiköiksi – yhtiömuotoisiksi meijereiksi.

Haapajärven Osuusmeijerin toiminta alkoi suunnilleen samoihin aikoihin kuin naapuripitäjissäkin. Haapajärvellä osuusmeijeri toimi muutaman vuoden ripeästi, ja esimerkiksi vuonna 1915 sen vastaanottama maitomäärä oli 645 000 kiloa. Kuitenkin jo vuonna 1916 meijeri joutui vaikeuksiin: tuona vuonna tilipäiviä oli enää 136, ja meijeri lakkasi toimimasta marraskuun alusta. Haapajärven Osuusmeijerin toiminnan lakattua sen tiloissa alkoi toimia Haapasen nahkatehdas.

[Kuva: Oksavan Osuusmeijerin rakentajat]
Oksavan Osuusmeijeri ja rakenta­jat. Ku­va­lähde: HKSA.

Haapajärvellä oltiin ilman osuusmeijeriä vuodet 1917–1919. Tämä aika oli muutenkin vaikeata elintarvikepulan raivotessa, ja karjanomistajat saivat tuotteistaan paremman hinnan hoitaessaan itse niiden jalostamisen ja kaupan. Vuonna 1920 perustettiin Haapajärven Uusi Osuusmeijeri. Osuusmeijerin toiminta oli tukahtua alkuunsa, ja pian sen toimintaperiaatetta muutettiin ja meijeriin alettiin ottaa vastaan vain kermaa. Haapajärven Uuden Osuusmeijerin toiminta näyttäisi olleen hyvin vähäistä, sillä sen tuloksista ei välitetty lähettää tietoja edes osuusmeijerien liiketilastoon.

Haapajärvelle perustettiin myös muita osuusmeijereitä 1920-luvun kuluessa. Kuusaan osuusmeijeri perustettiin Parkkilaan vuonna 1925. Oksavan Osuusmeijeri perustettiin vuonna 1928 ja samana vuonna vielä osuusmeijeri Ahjo. Kahden jälkimmäisen toiminta alkoi vasta seuraavana vuonna. Näistä perustetuista osuusmeijereistä vain Oksavan Osuusmeijeri pystyi jatkamaan toimintaansa pitempään. Osuusmeijeri Ahjo ajautui konkurssiin vuonna 1932, Parkkilan osuusmeijeri toimi hyvin pienimuotoisesti vuoteen 1934, ja Haapajärven Uusi Osuusmeijeri jatkoi kituvaa elämäänsä 1930-luvun puolivälin paikkeille.

Haapajärven osuuskassa otti Osuusmeijeri Ahjon haltuunsa osuuskunnan veloista ja jatkoi sen toimintaa. Näin 1930-luvun pulakausi ja heikot järjestelyt koituivat kohtaloksi Haapajärven meijereille. Oksavan Osuusmeijerinkin toimintaan pulakausi jätti jälkensä, sillä sen lähes 600 000 kiloon noussut maidon vastaanottomäärä laski kolmasosaan eikä enää noussut entiselle tasolleen ennen toista maailmansotaa.

Osuuskassa ei voinut pitää osuusmeijeriä hallussaan, ja sen vuoksi entisestä Osuusmeijeri Ahjosta tuli vuonna 1936 Haapajärven Meijeri Oy. Tästä pääosin Haapajärven osuuskassan omistamasta yhtiöstä oli tarkoitus kehittää suuri, usean pitäjän alueella toimiva meijerilaitos. Hanke lähtikin lupaavasti käyntiin, ja virallisesti 10 osakkaan omistama meijeri otti vastaan jo yli 400 000 kiloa maitoa vuonna 1938. Suunnilleen samansuuruinen oli myös Oksavan osuusmeijeri.

Haapajärven meijeriolot olivat ennen toista maailmansotaa hyvin sekavat ja häilyvät. Osuusmeijereitä perustettiin, mutta ne eivät voittaneet maidontuottajien luottamusta eikä niistä yksikään kehittynyt merkittäväksi maidonjalostajaksi. Kaikkien meijereiden kehitys oli myös hyvin samansuuntainen: alun hyvän kauden jälkeen alkoi syvä lamakausi, kun lähettäjät luopuivat meijeristään. Osuusmeijereiden samoin kuin osakeyhtiömeijerinkin kehityksen esti suomalainen perikateus. Maidonlähettäjät, jotka eivät olleet meijereiden osakkaita tai jäseniä, katsoivat, että jäsenet ja omistajat rikastuivat heidän kustannuksellaan, ja lakkasivat lähettämästä maitoaan meijeriin. Tästä syystä tilojen separaattorit pyörivät Haapajärvellä vinhasti, ja kotona tuotettu voi myytiin haapajärvisten kauppiaitten välityksellä pääasiassa Pohjois-Suomen tukkikämpille metsätyömiesten ravinnoksi. Kotivoista maksettiin huonommin kuin meijerivoista, ja niin myös maidontuottajien tulot jäivät melko vähäisiksi.

Haapajärven meijerit tuotannon jalostajina

Sota-aikana Haapajärven kuten koko maan meijerit voivat huonosti. Maidon tuotantomäärät putosivat, ja tiukan säännöstelyn vallitessa sitä koetettiin jalostaa kotitalouksissa mahdollisuuksien mukaan; olihan voi säännöstelyn aikaan selvästi tehokkaampi vaihdon väline kuin selvä raha. Meijereitten toiminta olisi kokonaan loppunut, ellei maidontuottajia olisi pakkomääräyksillä velvoitettu tuomaan maitoa meijereihin. Näin myös Haapajärvellä, jossa meijereihin lähetetyn maidon määrä laski kaikista toimenpiteistä huolimatta sotaa edeltävän ajan vaatimattomista lukemistakin. Kun vuonna 1938 Haapajärven meijereihin oli tuotu yhteensä runsaat 800 000 kg maitoa, vuonna 1943 meijereiden vastaanottama maitomäärä oli vajaat 290 000 kg.

Sodan jälkeen Haapajärven meijeritoimintaa jatkoivat samat laitokset, jotka olivat toimineet rinnan jo 1930-luvun jälkipuoliskollakin: Oksavan Osuusmeijeri ja Haapajärven Meijeri Oy. Molempien toiminta oli vaatimatonta, kunnes Haapajärven Meijeri Oy alkoi saavuttaa laajemmalti maidontuottajien luottamuksen. Haapajärven Meijeri Oy:n vastaanottama maitomäärä oli jo vuonna 1946 noin 740 000 kg, joka oli enemmän kuin millään haapajärvisellä meijerillä ennen sitä.

Haapajärven meijeriolot alkoivat merkittävästi kehittyä 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa, kun maidontuottajat päättivät kokouksessaan ostaa Haapajärven Osuuskassalta Haapajärven Meijeri Oy:n osakkeet. Kaikki tuottajat eivät kuitenkaan halunneet merkitä osakkeita, ja suuremmat tuottajat merkitsivät niitä useita. Näin Haapajärven Meijeri Oy:n omistus siirtyi osuuskassalta 37 osakkeenomistajalle, joiden osuuksien määrä vaihteli yhdestä kahteensataan. Kaikkiaan yhtiössä oli 1 000 osaketta. Omistuspohjan laajeneminen ja muuttuminen vaikutti koko meijerin toimintaan elvyttävästi.

Haapajärven Meijeri Oy:n vastaanottaman maidon määrä ylitti 2 miljoonan kilon rajan vuonna 1951. Samaan aikaan meijerillä oli jo lähes 400 maidonlähettäjää. Nähtävästi meijerin osakkeiden leviäminen hieman laajemmalle entisten 10 osakkaan hallusta herätti luottamusta. Oksavan meijeri hävisi jo tässä vaiheessa kilpailun Haapajärven johtavan meijerin asemasta, sillä Oksavan Osuusmeijerillä oli vastaavana aikana vain 67 maidonlähettäjää ja sen vastaanottaman maidon määrä oli vain 607 000 kg.

Vuonna 1952 Haapajärven Meijeri Oy:n isännöitsijäksi tuli Teodor Harju. Hän ryhtyi aluksi toimeen vain kuukaudeksi, mutta kuukaudesta tuli 25-vuotinen elämäntyö. Hänen johdossaan meijerin kehitys jatkui ripeänä. Vastaanotetun maidon määrä kohosi nopeasti: Meijeri toimi Valion ulkopuolella ja myi siten tuotteensa suoraan kauppiaille halvemmalla hinnalla. Tuotteiden halvemmasta myyntihinnasta huolimatta meijerin maidonlähettäjilleen maksama tilityshinta oli korkeampi kuin valiolaisten meijerien tuottajahinnat yleensä olivat. Näin maidonlähettäjien olisi tullut olla tyytyväisiä ja meijerin omistajien samoin, koska taloudellinen tulos muodostui erinomaiseksi. Toisin kuitenkin kävi. Haapajärvelle ominainen eripuraisuus meijeriasioissa alkoi jälleen jäytää myös Haapajärven Meijeri Oy:tä. Toiminnan epävarma olotila näkyi maidonlähettäjien määrässä, joka vaihteli seuraavasti: 1952 oli 680 lähettäjää, seuraavana vuonna 276 ja sitä seuraavana 715 lähettäjää.

Vaikean tilanteen ratkaisemiseksi koetettiin ensin vaihtoehtona yhtiön osakepääoman korottamista, mutta kun koemerkintä ei onnistunut, kutsuttiin kokoon maidonlähettäjien edustajien neuvottelukokous Haapajärven elokuvateatteriin vuonna 1955. Kokouksessa oli mukana edustajia myös Pihtiputaalta ja Reisjärveltä, koska näistäkin kunnista oli lähetetty maitoa Haapajärven Meijeri Oy:öön. Kokouksen tuloksena perustettiin Selkämaan Osuusmeijeri -niminen osuuskunta, jolle osakeyhtiö myi meijerin halpaan käypään hintaan. Selkämaan Osuusmeijeri aloitti toimintansa vuoden 1956 alusta, vaikka se hyväksyttiin kaupparekisteriin vasta helmikuussa samana vuonna.

Haapajärven meijerien kehitys jatkui tämän jälkeen ripeänä, kun omasta pitäjästä miltei kaikki maidontuottajat alkoivat lähettää maitonsa pitäjän meijereihin. Myös ympäristökunnista ainakin Pihtiputaan ja Reisjärven alueilta tuotiin maitoa Selkämaan Osuusmeijeriin. Vuonna 1963 Selkämaan Osuusmeijeriin tuotiin maitoa yhteensä 12,8 milj. kg ja Oksavan Osuusmeijeriin samana vuonna 3,1 milj. kg. Näin Selkämaan Osuusmeijerin vastaanottaman maidon määrä oli nelinkertainen Oksavan Osuusmeijeriin verrattuna, ja Selkämaan Osuusmeijeri oli tällä tuotannollaan Suomen meijereiden joukossa suuruusjärjestyksessä noin 30.

1960-luvun alkupuolella Pohjois-Pohjanmaan seudulla alkoi kehitys yhteisen toisen asteen meijeriosuuskunnan perustamiseksi, ja tämän osuuskunnan jäseniksi tulivat paikalliset osuusmeijerit. Osuuskunta Pohjolan Maito perustettiin syksyllä 1962, ja sen jäseniksi liittyivät heti Rantsilan, Alpuan Seudun, Haapaveden, Junnonojan Seudun, Louhuan, Paavolan ja Pulkkilan osuusmeijerit, Pohjois-Suomen Meijeriliitto ja Valio. Vuoden 1963 huhtikuussa Pohjolan Maidon jäseniksi liittyivät vielä Kansallis-Meijeri-Osuuskunta Pyhäjärveltä, Ylivieskan Osuusmeijeri ja Selkämaan Osuusmeijeri. Samana vuonna päätettiin sijoittaa Pohjolan Maidon tuotantolaitokset Haapavedelle. Pohjolan Maidon tuotantolaitokset valmistuivat vuonna 1965, jolloin Haapaveden meijeri alkoi valmistaa maitojauhetta ja voita.

[Kuva: Haapajärven Osuusmeijeri]
Haapajärven Osuusmeijeri 1930-luvul­la. Ku­va­lähde: Pentti Mäen ko­koelma.

Liittyminen Pohjolan Maitoon ratkaisi yhden Selkämaan Osuusmeijerin perusvaikeuksista: kuoritun maidon kohtalon. Maidon lähettäjät olivat joutuneet vastaanottamaan kuoritun maidon takaisin ja syöttämään sen edelleen rehuna eläimille. Kesäisin, jolloin lehmät lypsivät eniten, karjatalouksissa ei ollut menekkiä näin suurelle maitomäärälle, ja siksi tuottajat olivat haluttomia ottamaan vastaan kuorittua maitoa. Pohjolan Maidon kuivaamon valmistuttua Selkämaan Osuusmeijeri alkoi myydä kuoritun maidon sille ja tuottajat saivat kuorittua maitoa palautuksena ainoastaan tilauksesta.

Pohjolan Maidon tuotantolaitosten valmistuttua myös Selkämaan Osuusmeijerin tuotantosuuntaa muutettiin: meijeri lopetti voin tuotannon ja alkoi pakata maitoa ja maitotuotteita vähittäiskaupalle. 1960-luvun lopulta lähtien Selkämaan Osuusmeijeri pakkasi miltei kaiken Kärsämäen, Nivalan, Pihtiputaan, Haapajärven ja Pyhäjärven kauppamaidon.

Selkämaan Osuusmeijerin rinnalla jatkoi toimintaansa myös Oksavan Osuusmeijeri. Se pysyi pienenä meijerinä, sillä se jalosti lähiympäristöstään vain noin 200 tilan maidon. Tavanomaisten meijerituotteiden lisäksi Oksavan Osuusmeijerin suojissa tuotettiin myös kvarkkia, joka markkinoitiin etupäässä oman pitäjän minkinkasvattajille.

1970-luvun puolivälissä Oksavan Osuusmeijeri lopetti toimintansa, ja alueen maidonlähettäjät alkoivat lähettää maitonsa joko Haapajärvelle Selkämaan Osuusmeijeriin tai Nivalan osuusmeijereihin.

[Kuva: Haapajärven Osuusmeijeri 1970-luvulla]
Haapajärven meijeri 1970-luvul­la. Ku­­va­lähde: Paavo Leppälä.

Meijeritoiminnan keskittyminen jatkui edelleen 1970-luvun lopussa, ja se koitui lopulta myös Selkämaan Osuusmeijerin kohtaloksi. Monivaiheisen toiminnan tuloksena Selkämaan Osuusmeijerin kauppamaidon pakkaus lopetettiin, ja osuuskunnasta jäivät sen jälkeen jäljelle vain paperiyhtiö ja tilityskonttori Haapajärvelle. Haapajärven meijerin toiminnan lakattua maito kuljetettiin Haapajärven seudulta pääasiassa Haapavedelle Pohjolan Maidon tuotantolaitoksiin. Meijerin kaikki koneet ja kalusteet myytiin ja vapaat tilat vuokrattiin 1980-luvun alussa. Nykyisin meijerin tiloissa toimii Haapajärven työkeskus, ST-tuote.

Haapajärven Kuusaan Osuusmeijeri toimi Parkkilassa 1925–1934

Haapajärven Kuusaan Osuusmeijeri aloitti toimintansa Parkkilassa 1925 osuuskunnalle Settijoen varresta hankitulla Pekkalan tilalla. Hevoskierrolla ja käsikäyttöisillä meijerikoneilla varustettu meijeri eli vaiheikkaan kauden suurelta osin maidonlähettäjien talkootyön varassa mutta joutui vanhanaikaisena laitoksena lopettamaan toimintansa vuonna 1934.

Kuusaan Osuusmeijerin ”Rahakirja” ja ”Rasvakoekirja” sekä muut Haapajärven kotiseutuarkistoon toimitetut paperit kertovat tutkijoille mielenkiintoisia asioita pienen osuusmeijerin toiminnasta, jotka kannattaa huomioida kylähistoriassa. Edellä mainitut kirjat toimitti arkistoon Jorma Vähätiitto, jonka isoisä Heikki Vähätiitto on yksi osuuskunnan maidonlähettäjistä ja luottamushenkilö.

Meijerille on tilikirjan mukaan ostettu tammikuussa 1925 kymmenysvaaka, separaattori Lacta N:o 8, kaksi maidonkuljetusastiaa, vedenlämmityskattila, kermanhapatusastia, jäähdytys/maidonkuljetusastia, rasvantarkastuslaite sekä erilaisia tarvikkeita kuten suolaa ja puhdistusvanua.

Meijerin rakentamiseen tarvittiin lautoja, joita on ostettu Kalle Heinoselta. Eliel Mäntylälle on maksettu muurauspalkkaa ja joulukuussa maksettiin osuuskassasta otetusta 40 000:n lainasta meijerin talon hintaa 20 000 markkaa. Matti Olkkoselle maksettiin voipöydästä tuhat markkaa, 1 450 kappaleesta tiiliä 580 markkaa ja tiskipunkasta 75 markkaa. Klemens Kyllöselle on maksettu puurummun teosta, Eemil Halmetojalle takan kuorien teosta ja Aukusti Päkkilälle pelleistä. Seppä Heikki Karsikkaalle on maksettu palkkaa. Osuuskunnan jäsenten työpanosta käytettiin meijerin varustamisessa, sillä toistakymmentä isäntää on saanut työpalkkoja, jotka kuitenkin on samalla kirjattu tuloina osuusmaksuihin.

Osuusmaksuja ovat ensimmäisenä toimintavuonna työllään maksaneet Valtteri Arvola, Mikko Olkkola, Felix Kasari, Juho Ruuska, Valtteri Myllylahti, Impi Torkkola, Juho Sippola, Esa Ruuska, Niilo Niemelä, Matti Olkkonen, Efraim Nurmenniemi, Heikki Karsikas, Heikki Vähätiitto, Pekka Hankala, Aukusti Tervakoski, Aukusti Kontio, Taneli Riistaniemi, Ville Nikula, Anska Olkkonen, Hannu Konola, Väinö Ruuska.

Ensimmäinen ”meijerskan” palkka 150 markkaa on maksettu Jenni Lievoselle joulukuulta, mutta seuraavan vuoden tammikuulta jo 500 markkaa. Matti Olkkonen oli saanut korvauksen meijerskalle luovuttamastaan 21 litran maidosta ja puolesta litrasta kermaa.

Osuuskunnan omistamalla tilalla oli peltoa, joista heinänkasvu myytiin huutokaupalla. Yleensä yksi sarka kerrallaan myytyjen heinämaiden ostajina ilmenevät pääasiassa osuuskunnan jäsenet. Lienee ollut melkoinen kansanjuhla se huutokauppa.

Ensimmäisen tilinpäätöksen mukaan osuuskunnan varat olivat yhteensä 59 340 mk, josta kiinteistön arvo 37 832 mk ja koneiden ja kaluston 15 425 markkaa. Meijerilainaa oli Parkkilan Osuuskassaan 40 000 markkaa, ja maksettua osuuspääomaa oli jo karttunut yli kahdeksan tuhatta markkaa. Tilivuoden ylijäämä oli 2 290 markkaa. Ensimmäisen kerran tuotteiden tilille on merkitty 14.2.1926 saaduksi etumaksua voista U. Kureniukselta viisituhatta markkaa.

Rasvakoekirjaa katsellessa joutuu hieman ihmettelemään meijeriin lähetetyn maidon rasvaprosentteja. Prosentin vaihtelevat 3:n ja 3,9:n välillä ja vastaanotettujen kermojen prosentit 18:n ja 28:n välillä. Kristian Tulpon ja Heikki Vähätiiton lehmät ovat olleet poikkeuksellisen rasvamaitoisia, eli rasvakokeet ovat olleet lähes jatkuvasti yli neljän prosentin.

Väinö Tervakoskella Jokelankylässä on puolestaan ollut tehokas separaattori, kun kerman rasvapitoisuudet ovat olleet jatkuvasti yli 30 prosentin. Haapajärven Kuusaan Osuusmeijerin toimintakertomus ajalta 1.1.–30.9.1930 osoittaa meijerin toiminnan olevan suhteellisen vakaalla pohjalla. Jäsenmäärän sanotaan pysyneen ennallaan 48 jäsenenä, ja jäsenet omistivat yhteensä 243 osuutta.

Osuuskunnan hallituksessa toimivat silloin Valtteri Myllylahti pj., Tuomas Huhtakallio, Juho Sippola, Heikki Ruhala, Esa Ruuska ja varajäseninä Heikki Vähätiitto, Taneli Riistaniemi ja Juha Ruuska. Isännöitsijänä silloin toimi Matti Olkkonen. Yhdeksän kertomuskuukauden aikana meijerin kerrotaan olleen käynnissä viisi kuukautta. Vastaanotetuista maidoista ja kermoista tänä aikana kirnuttiin voita 2 770 kiloa, jolla saatu rahaa 67 276 markkaa.

”Maksettu maidon ja kerman tuottajille 65 642 Smk ja näin ollen on voikilon keskihinnaksi koko voimäärälle saatu 24 ,20 Smk: joka tosijaan ei ole korkea mutta aikakauteen verrattuna kumminkin voitaan pitää tyytyttävänä kertomuksessa sanotaan.”

Kiinteistön arvo oli silloin 34 305 mk sekä koneiden ja kaluston arvo 14 029 markkaa. Alkuaan 40 000 markan meijerilaina Parkkilan Osuuskassaan oli neljässä vuodessa supistunut 19 000 markkaan. Varat olivat velkoja suuremmat 1 742 markkaa.

”Huolimatta vallinneesta huonosta ajasta joka kuden itse kukin tiedämme on koskenut erittäinkin raskaana juuri Osuuskuntamme harjoittamaa talouden haaraa niin voitanee ehkä siitä huolimatta ottamalla huomijoon harjoitetun liikkeen pienuus olla kumminkin jotakuinkin tyytyväisijä sillä tekeväthän Osuuskuntamme omat rahastot jo siksi huomattavan määrän tiliasemassa esiintyvijen velkain joukossa nimittäin kokonaista 25 468,88 Smk: jotenka vieraaksi velaksi jää ainoastaan 28 831,09 Smk sanotaan 30.9.1930 päivätyn hallituksen kertomuksen loppulauseessa.”

Parkkilan Osuuskassa ilmoittaa 18.1.1933 Kuusaan Osuusmeijerille:

”Täten ilmoitamme että, lisättyämme 1.10.–31.12.1932 kasvaneen koron 487 ,77 Smk konttokuranttitiliinne, on tilinne saldo viimeksi mainittuna päivänä 20 008,92 Smk.”

Toiminta alkoi tämän jälkeen hiljalleen hiipua. Muutamat uskolliset maidonlähettäjät kävivät vuorotellen meijerillä töissä, pyörittämässä hevoskierrolla tai käsin veivattavia koneita, mutta meijerin koneisto oli käynyt vanhanaikaiseksi ja meijerin toiminta loppui 1934.

Lähdeluettelo

  • Karjatalous 1986: 7-8.
  • Haapajärven kirja. Jyväskylä, 1985.
  • Maaselkä 18.4.1994.