[Kuva: Elokuvakone]
Valtuuston puheenjohtaja Armas Kosonen julistaa Haapajärven kauppalaksi uudenvuo­den vastaanottojuhlassa 1.1.1967.

”Ilotulitusrakettien valot tummaa yötaivasta vasten olivat juhlallista katseltavaa. Silmä tarkkana seurattiin rakettien lentoa ja kuunneltiin niiden paukahtelua ilmassa. Oli tapahtumassa jotakin hyvin tärkeää juuri Haapajärvelle ja haapajärvisille.”

Näin hehkutti Maaselkä 5.1.1967. Haapajärven kunta oli muuttunut kauppalaksi uudenvuoden yönä ihmisten tungeksiessa kauppalantalon edustalle kuuntelemaan juhlallista julistusta.

Historiallinen julistaminen oli annettu valtuuston puheenjohtajan Armas Kososen tehtäväksi. Hän muistutti, että Haapajärvellä on mahdollisuudet kehittyä ympäristönsä keskuspaikaksi. Kauppalan keskustan kehittämiseen on nyt panostettava kylienkin kustannuksella, mutta lopulta se koituu koko pitäjän eduksi. Näin suunniteltiin tuolloin, ja hyvin pitkälle suunnitelmat ovat toteutuneet. Haapajärvestä kehittyi hiljalleen keskuspaikka, joka houkutteli väkeä naapureista ensin kauppalaan ja myöhemmin kaupunkiin asioimaan.

Kauppalaksi julistamisjuhlassa puhunut eduskunnan puhemies Johannes Virolainen ei arvannutkaan, kuinka nopea elinkeinorakenteen muutos tulee olemaan. Hän muistutti, että vaikka Haapajärven kuntamuoto muuttuu, maatilatalous tulee olemaan tärkein elinkeino. Jo kymmenen vuoden kuluttua maatilojen lukumäärä oli pudonnut lähes 300:lla ja teollisuuden osuus oli kasvanut. Maataloudesta vapautuneelle väelle oli saatava työtä, ja niin kauppala panosti teollistamiseen. Aivan 1960-luvun alusta lähtien silloisessa maalaiskunnassa toimi teollistamislautakunta, jonka puheenjohtajana oli diplomi-insinööri Yrjö Liimatainen ja sihteerinä kunnanjohtaja Sulo Hakulinen.

Teollistamispolitiikan tärkeimmäksi saavutukseksi voidaan jälkikäteen kirjata Asevarikko 8:n saaminen Haapajärvelle 1965. Vuonna 1969 toimintansa aloitti Rytkyn konepaja, joka toi kauppalaan metallialan töitä. Myöhemmin toimintaa jatkoi Kokkolan metallituote Oy, nykyinen Kome Oy.

Sahaa pelastamaan

Haapajärven saha oli tarjonnut työpaikkoja paikkakuntalaisille aina vuoteen 1965 saakka, jolloin toiminta loppui. Saharakennuksia uhkasi purkutuomio, mutta silloin kauppala tarttui asiaan.

”Haapajärven Saha käyntiin kauppalan ryhtyessä pehtooriksi”, uutisoi Maaselkä 30.10.1968. Kauppalanhallitus päätti vuokrata sahan ja harjoittaa sahaustoimintaa itse. Kauppalanjohtaja Olli Linsuri perustelee lehdelle päätöstä pelkästään työllistämisen näkökulmasta. Sillä lupakin sahaustoiminnan aloittamiseen heltisi. Yritystoiminta ei kuulunut kunnan toimintoihin, joten sahaamiselle piti hakea lupa ja lausunnot. Toisena pontimena oli puutavaran saanti. Kauppalassa rakennettiin vilkkaasti, ja sahatavaran saanti haluttiin turvata. Haapajärvellä oli käynnistymässä muun muassa uuden sairaalan rakentaminen.

Kauppalan päätöstä arvosteltiin rankasti, mutta Maaselkä muistuttaa uutisessaan, että työllistäminen on nimenomaan kauppalan tehtävä. Heti alkuvaiheessa sahalla oli tarkoitus työllistää 34 henkeä yhdessä vuorossa. Haapajärven kauppala nosti sahan jaloilleen noususuhdanteen aikana. Ostaja sahalle löytyi vuonna 1970, ja kauppala sai keskittyä muuhun teollistamiseen.

Tietyömaalle

Loppuvuodesta 1968 työllisyystilanne oli kauppalassa piirun verran valoisampi. Asevarikon rakennustyömaa tarjosi työtä, ja lisäksi valtio järjesti tietyömaita. Suurin tietyömaista oli Haapajärven–Pyhäjärven maantie. Maaselän jutussa 26.1.1968 harmitellaan, että tietyömaille on otettu työntekijöitä muista pitäjistä, vaikka Haapajärven työttömyys on korkealla. Urakoitsijat ovat tuoneet tullessaan myös kuorma-autoja, mikä vähentää paikkakunnan autoilijoiden työmahdollisuuksia. Loppuvuodesta oltiin rakentamassa ylikulkusiltaa Karjosuon kohdalle. Työmaalle toivottiin otettavan lisää haapajärvisiä rakennustyömiehiä. Päällystystyön arvioitiin ajoittuvan seuraavalle kesälle.

1960-luku oli karvalakkilähetystöjen aikaa. Helmikuussa 1968 kauppalanjohtaja ja muut Jyväskylän radan varren kunnanjohtajat kävivät jättämässä kirjelmänsä rautatiehallitukselle. Junavuoroja oli lakkautettu, ja niitä käytiin vaatimassa takaisin. Alkuvuodesta uhkailtiin henkilöliikenteen lakkauttamista kokonaan Haapajärvi–Jyväskylä-välillä. Karvalakin kouraan ottaminen ei näyttänyt auttavan, sillä vuonna 1970 henkilöjunia ei enää kulkenut.

Teiden ohella vesistöjärjestelyt olivat kovassa vauhdissa vuonna 1968. Settijärven allastyöt olivat käynnistyneet, Kuonan allas oli valmistumassa, ja Hautaperän allasta suunniteltiin kovaa kyytiä. Loppuvuovuodesta altaan alle jääviä maita oltiin lunastamassa.