Yli kahdeksantuhatta vuotta vanha kivikauden vesireitti Haapajärven kaupungin alueella on palvellut monella tavalla ranta-asukkaitaan: ensin kalastuspaikkana ja kulkureittinä, sitten tervankuljetusreittinä ja myöhemmin uittoväylänä. Vesireittiä on käytetty matkustamiseen, ja se on palvellut voimataloutta. Vesistöllä on osuutensa myös siihen, missä Haapajärven kaupungin keskusta on nyt, ettei se ole Oksavalla eikä Parkkilassa.

[Kuva: Kauppakatu 1920-luvulla]
1920-luvun näkymä. Kuvalähde: HKSA.

Haapajärven kaupungin kehittymisessä on vaiheita, joita kannattaa muistella vesireitin yhteydessä. Miksi kirkko rakennettiin vuonna 1649 nykyiselle paikalleen, johtuu melkoisella varmuudella vesistöstä ja sopivasta hautausmaan paikasta. Silloinhan tunnettiin Kalajoen emäseurakunnassa vain yläjuoksun kyliä. Haapajärven kylä voitti alueellisen kilvan rakentamalla Kristiina-kuningattaren luvalla saarnahuoneeksi Haapalan kappelin. Riidoista huolimatta nykyinen kirkko rakennettiin vuonna 1802 entiselle paikalle. Vaihtoehtoisina paikkoina olivat Autioranta ja Olkkolamäki Parkkilassa.

[Kuva: Rauman kauppa Ylipäässä 1920-luvulla]
Rauman kauppa. Kuvalähde: HKSA.

Varsinainen kylätaajaman muodostuminen kirkon ympärille on Haapajärvellä noin sadan vuoden aikana tapahtunutta. Esimerkiksi voimakkaat kauppaliikkeet sijoittuivat 1800-luvulla hajalleen vesireitin varrelle. Rauma Ylipäässä ja Jaakola Siiponkoskella eivät olleet ”lähikauppoja” nykyisessä merkityksessä, vaan ne toimivat maakunnallisina kauppoina. Kauppiailla oli omistuksessa myös maatila. Merkittävän kauppatoiminnan keskittyminen keskustaan on melko uusi asia.

Haapajärven kirja kertoo, että 1800-luvun puoliväliin saakka maalaiset saivat harjoittaa kauppaa vain markkinoilla tai lähimmässä kaupungissa. Oulun läänin huomattavimmat markkinat käytiin Kalajoella. Haapajärviset kävivät kauppareissuilla myös lähikaupungeissa. Luvatonta kauppaa kuitenkin harjoitettiin.

Ensimmäinen kauppa 1862

[Kuva: Jaakolan kauppa 1920-luvulla]
Jaakolan kauppa. Kuvalähde: HKSA.

Maalaistavaroiden kauppa vapautettiin vuonna 1842, ja koko maakauppa vapautui vuonna 1859. Haapajärvellä oltiin ajan hermolla, sillä ensimmäinen maakauppa paikkakunnalle perustettiin jo vuonna 1862. Nikolai Kutvonen sai luvan perustaa kaupan Kattelukseen vuonna 1869. Heikki Jaakonaho perusti kaupan Jaakolaan 1884, mutta ennen häntä ehti Juho Heinonen perustaa kaupan Ylipään Raumaan. Matti Kemppainen Kuusaalla sai maakauppaluvan vuonna 1877, jolloin nykyisen Haapajärven kaupungin alueella oli kauppiaita neljä. Vuosisadan vaihteessa Haapajärvelle oli kaikkiaan yhdeksän kauppaa. Lisäksi oli eri kylillä kauppiaiden sivuliikkeinä kamarikauppoja ja kiertäviä kulkukauppiaita.

Tuulikki Haapaniemi kuvaa maakauppaa artikkelissaan Haapajärven kirjassa näin:

”Maakauppaan tulija kohtasi erilaisten tavaroiden suunnattoman määrän ja sekamelskan. Ikkunoissa oli kalterit tai luukut, ja joskus rihkamaa oli näytteillä. Puodin perällä oli tiski ja takana hyllyjä. Hyllyt saattoivat olla pakkilaatikoista tehtyjä, ja näille hyllyille asetettiin pienet tarve-esineet sekä astiat ja kankaat. Suuremmat esineet olivat lattialla tai katossa roikkumassa. Hyödyntämätöntä tilaa ei kaupassa juuri ollut. Kaupalle ominainen haju antoi oman tunnelmansa. Järjestyksestä ei juuri välitetty. Päämyyntitavaroita olivat tekstiilit, jauhot, petrooli ja nautintoaineet. Aukioloaikoja ei ollut, ja niin kauppaan saattoi poiketa aamuneljästä iltayhdeksään tarvittaessa.”

Kauppoihin ostettiin jo 1930-luvulla runsaasti puolukoita. Puolukan poimiminen oli monelle suurelle perheelle vuoden parasta tienestiaikaa. Myös muita luonnon antimia ostettiin, kuten pajunparkkia nahkureille, metsänriistaa ja nahkoja. Maataloustuotteita kauppiaat myös välittivät. Varsinkin kotivoita ostettiin jopa ulkomaalle vietäväksi.

Puunkorjuu työllisti

[Kuva: Finn-Ha-Sa Oy vuonna 1986]
Finn-Ha-Sa Oy vuonna 1986. Kuvalähde: HKSA.

Maatalousyhteiskunnan kaupan vapauttaminen antoi mahdollisuuden hankkia rahatuloja. Ei tarvinnut enää lähteä viemään voita ja nahkoja markkinoille. Niillä sai vaihdettua tarpeellista tavaraa oman pitäjän kaupoista.

Maatalouden ohella pääsivät myös muut elinkeinot liikkeelle. Varsinkin puun korjuusta ovat haapajärviset saaneet lisätuloja ja toiset elinkeinon jo melko aikaisin. Ylivieska–Iisalmi-rautatien valmistuminen vuonna 1925 avasi metsien käytölle uusia mahdollisuuksia. Puuta hakattiin ja uitettiin. Nykyisen sahan rantaan ”satamaan” uitetun puutavaran lastaaminen rautatievaunuihin työllisti vuosittain melkoisen määrän miehiä.

Ensimmäisen kirkon rakentajat tuskin tajusivat, että kirkon ympärille muodostuisi joskus Kalajokilatvojen kaupallinen keskuspaikka. Ja vielä 1930-luvulla tuskin kukaan olisi uskonut kauppojen häviämiseen sivukyliltä. Suurin osa muuta kuin maataloustyötä tekevistä asuu keskustassa, ja kauppa ja muut palvelut ovat keskittyneet keskustaan.