Kaupan ja liikenteen historiat yhtyvät kivikauden vesireitillä Rauman sillan luona. Tunnetaanhan sillan kautta kulkeva Haapajärvi–Reisjärvi-maantie yleisenä tienä jo 1860-luvun alkupuolella. Rauman kauppakartano sillan korvassa on tullut tutuksi jo pitkältä ajalta. Ylipäänjärven ja Haapajärven välissä mahtavasti kuohuneesta Raumankoskesta ei kyllä ole kuin muistot jäljellä. Vesistörakentamisen yhteydessä 1970-luvulla kosken kalliopohjaan louhittiin veneellä ajettava vesiväylä.

[Kuva: Jaakko Jaakonahon hurstibussi]
Jaakonahon hurstibussi. Kuvalähde: HKSA.

Paitsi että Rauman sillan alueen ensimmäinen yleinen tie kulki Haapajärven kautta, liittyy paikka läheisesti liikennöintiin. Rauman kauppias Jaakko Jaakonaho harjoitti tavara- ja henkilöliikennettä Ylivieskan ja Haapajärven välillä ”hurstibussillaan” kesäaikana 1920- luvulla. Sitä ennen kauppias oli aloittanut moottoripyörien myynnin kaupastaan.

Rauman naapurissa Pennalan tilalla asuva Kalle Huttunen harjoitti puolestaan heti sotien jälkeen vuosikymmenen paikallisliikennettä bussillaan Haapajärvellä. Viisikymmentäluvulla linjat kuitenkin joutuivat reisjärvisen Harry Siloman omistukseen. Huttunen oli Haapajärven viimeinen linja-autoliikennöitsijä.

[Kuva: Rauman kauppa]
Rauman kauppa. Kuvalähde: HKSA.

Liikenne Rauman siltojen kautta oli vilkasta, sillä myös Tiitonrannalta jouduttiin kulkemaan pitkään nykyisen keskustan suuntaan Rauman kautta. Vauhti Oy:n myllyyn ja muihin Kalajanjoessa oleviin myllyihin kuljettiin siltojen kautta. Myllymiehet Pihtipudasta myöten tekivät kaupasta ostoksia. Myös savottamiesten talvitie kulki Rauman kautta. Muonat hevosille ja miehille ostettiin matkan varrelta.

[Kuva: Maisema Ylipäästä]
Ylipään maisemaa.

Vesiväylä puolestaan palveli uittoja. Sillan alapuolella puita ”sortteeraavat” miehet olivat keväisin hyvä asiakaskunta. Silta oli uittojen takia rakennettu nykyistä paljon korkeammalle; kolmekymmentäluvulle saakka palvellut korkea puusilta oli kuuluisien Karjalahtien rakennuttama. Pääsillan lisäksi oli Rauman notkossa kolme muuta siltaa tulvien varalta.

Haapajärven ensimmäinen autoliike

Rauman kaupan perustaja oli Juho Heinonen. Kaupan lisäksi Heinonen piti kylämeijeriä. Liiketoiminta ei hyvästä paikasta huolimatta oikein onnistunut, sillä Heinosen konkurssianomusta käsiteltiin jo vuonna 1883. Liikkeenpito jatkui kuitenkin vuoteen 1914 saakka, jolloin Jaakko Jaakonaho osti kaupan konkurssipesältä. ”Isä rupesi normaalin sekatavaran lisäksi heti myymään moottoripyöriä, DKV- ja Indian-merkkisiä sekä polkupyörään sijoitettavia takatuuppareita. 1920-luvulla aloitettiin autojen myynti. Autojen myyntimiehenä toimi Amerikassa autotehtaassa oppinsa saanut Antti Argillander. T-mallin Fordia myytiin laajalle alueelle Keski-Suomea myöten monta kymmentä autoa kesässä”, muistelee kauppiaan poika rakennusmestari Esko Jaakonaho.

Autokauppa laajeni siinä mitassa, että se päätettiin erottaa sekatavarakaupasta muutaman vuoden kokeilun jälkeen. Perustettiin Ford-yhtiö, jonka pääpaikaksi tuli nykyisen Liimataisen kelloliikkeen kiinteistö. Jaakko Jaakonahon aloittama autokauppa oli paikkakunnan ensimmäinen autoliike. Yhtiön lopettamisen jälkeen autokauppa siirtyi Savusalolle.

Saaren-Pyky oli nikkari

[Kuva: Näkymä Saaren tilalle]
Saaren tila taustalla. Kuvalähde: HKSA.

Kirkonrakentaja Mikko Karjalahden poika, rakennusmestari (pykmestari) Juho Karjalahti, rakennutti Rauman kauppakartanoa vastapäätä olevan Saaren tilan. Esko Jaakonaho muistelee Juhon olleen rakennuttamassa ainakin Nurmeksen ja Peräseinäjoen kirkkoja. Vanhana miehenä Juho asettui aloilleen viljelemään Saaren tilaa. ”Saaren-Pyky oli hyvä käsistään. Häneltä onnistui puutyö ja sepäntyö, ja työvälineet olivat kunnossa ja järjestyksessä. Myös talon kaikki rakennukset olivat mallikelpoisessa kunnossa. Minä kävin poikasena Saaressa nikkaroimassa, josta Juho tykkäsi”, kertoo Esko Jaakonaho.

Saaren-Pyky ja Rauman-Jaakko omistivat yhteisen vesimyllyn, josta tuli molempiin taloihin myös sähkövalot jo ennen 1920-lukua. Vaikka Raumankoskessa oli putousta vain puolisen metriä, turbiini pyöri sen verran vähänkin veden aikana, että se riitti sähkön saantiin. Yhden kiviparin myllyllä jauhettiin vain paljon veden aikana. ”Oli se hidasta touhua. Kun aamulla vei säkillisen jyviä rattiin, sai jauhot hakea pois vasta illalla. Säkin jauhamiseen meni koko päivä. Myllyssä oli luonnon kivistä hakatut kivet. Patona oli vain yksi lankku, ja senkin Ylipään isännät poistattivat. Sanoivat sen nostavan vettä ja haittaavan rantapeltojen kasvua.”

Voimamies näytti voimiaan

Rauman kauppaan liittyy tarina Ylipään voimamiehestä Otto Herrasesta. Otto oli mennyt tukinuiton aikaan Juho Heinosen kauppaan ja sanonut ostavansa kaksi säkkiä jauhoja. Heinonen oli ihmetellyt, että miten sinä ne viet, kun ei ole mukana hevosta. Otto oli sanonut kantavansa ne hampaissaan.

Kauppias oli innostunut niin asiasta, että oli luvannut kilon kahvia, jos Otto vie säkit kantamalla. Otto vaati vielä sokerit mukaan, niin hän kantaa.

Mies otti kuudenkymmenen kilon painoiset ruisjauhosäkit molempiin kainaloihinsa, otti viiden kilon sokeritopan toisen käden keskisormeen ja kilon kahvipaketin toisen käden keskisormeen ja lähti matkaan. Kilometrin päässä Kuonanjoen sillalla vongalla olevat uittomiehet ryhtyivät kiusalla Ottoa puhuttamaan, mutta taakkaansa alas laskematta mies kantoi taakan kotiinsa ja sai sen ilmaiseksi.

Toisella kerralla Otto oli mennyt Oksavalle Jäväjän myllyyn, jossa mylläri oli luvannut heti jauhot, jos Otto tuo koko kuorman kerralla myllyyn. Otto oli mennyt hiljaiseksi, sillä kärryssä oli kolme pitkää ruissäkkiä. Oli kuitenkin ottanut kaksi säkkiä olkapäilleen ja yhden hampaisiinsa ja kävellyt myllyn portaat ylös kuin tyhjää. Otto teki myllyreissunsa nopeasti, sillä mylläri piti lupauksensa ja jauhoi lastin ensimmäisenä. Toiset myllymiehet odottivat vuoroaan kunnioittavan hiljaisuuden vallitessa.