Seuraavassa tekstissä kauppias Erkki Saari muistelee vuonna 2001 Haapajärven Kauppakadun yrityselämää 1960–1990-luvuilla.

Kauppakatu – vaurauden katu 60-luvulla

[Kuva: Sähkömyymälän avajaiset]
Tästä se alkoi. Hankkijan sähkömyymälän avajaiset kesäkuussa 1961. Kuva: Maaselkä-lehti.

Palataan ajassa taaksepäin kesään 1961 ja silloisen Hankkijan myymälän sähköosaston portaille. On kaunis aurinkoinen kesäaamu myymälän aukaisun aikaan.

Kesäaamun rauhaa eivät riko runsaat autoletkat eivätkä moottoreiden pärinät vaan rauhalliset hevosen askelten kopsahdukset ja maitoastioiden hienoinen kilinä, kun Siltaniemen Manna on tuomassa kirkkosillan yli tiitonrantasten maitoja meijerille jalostettavaksi.

Olimme tulleet paikkakunnalle muutamia viikkoja aiemmin, joten paikkakunnan tuntemuksemme oli vähäistä – näin myös Kauppakadun liikkeet ja omistajat. Tulosvastuullisena yksikkönä myös Hankkija katsottiin yritykseksi. Se siis kuului kadun yritysryppääseen. Konekannan lisääntyessä ja maaseudun sähköistyessä tarvitsimme korjaamon koneille ja varastotilat niin sähkö-, vesi- ja lämpötarvikkeille, koska asennustoimintamme ulottui Haapajärven lisäksi ympäristökuntiin. Henkilökuntaa Hankkijalla oli noin 40.

Varasto- ja korjaamotoiminta keskitettiin tyhjäksi tulleeseen Haapasen navettaan, mikä osoittautui niissä olosuhteissa tyydyttäväksi ratkaisuksi. Näin oli Kauppakadun alapäässä palveleva yritys Vatjuksen Laurin vastuulla.

”Valinnanvaraa oli”

[Kuva: Liimataisen kello- ja kultaliike]
Liimataisen kello- ja kultaliike. Kuva: HKSA.

Myymälän portailla istuskellessani tutkailin Kauppakadun liikkeitä. Niitä oli vieri vieressä ja eri aloilta. Saattoi jo silloin todeta, että valinnan varaa on.

Aloittakaamme A:sta. Autokoulu Savusalo, josta myös itse ajokortin lunastin, toimi autohuoltamon yhteydessä. Talossa oli pätevä henkilökunta ja miellyttävä johtaja. Varaosapalvelu toimi vastapäätä korjaamoa.

Salaman kahvila taisi olla Nivalasta päin tullessa ensimmäinen ruokahuoltola, jossa iloiset tarjoilijatytöt olivat poikien silmissä päivittäin. 60-luvullahan Haapajärven keskustaan tultiin Kauppakatua pitkin. Salamassa lauloivat asiakkaille kanarialinnut, joita lapset innolla kävivät ihailemassa.

Ajan näyttäjiä eli kelloja ja kultaa myytiin seuraavassa A. Liimataisen liikkeessä. V. Kotilaisen Sekatavaraliikkeen ikkunassa oli läpi vuoden ”heinäsuolaa tarjouksessa” sekä liiketunnus ulko-oven päällä. Hieno ja ryhdikäs liikemies.

[Kuva: Viljamakasiini]
Viljamakasiini vuonna 1975. Kuva: HKSA.

K. Toivasen kaksikerroksinen asuintalo rakennettiin kadunvarteen vuokra-asuntoja tarvitseville, koska väkeä tuli kirkolle syrjäkyliltä sekä muualtakin.

Viljamakasiini muistutti entisistä ajoista kadulla kulkijoita massiivisella olemuksellaan. Rakennuksen lähettyvillä, hellässä syleilyssä, toimi pitkään myös Karhusen parturi-kampaamo.

Reino, Aino, Inga, Kape

Reino ja Aino Kämäräisen tekstiilitavaratalo oli vertaansa vailla oleva liike, josta löytyi tavaraa vauvasta vaariin, jopa isoillekin ihmisille. Lupsakkaat ja hyväntuuliset asiakaspalvelijat palkitsivat vielä asiakkaansa karamellilla kassakoneen vierellä. Häggmanin asuintalo oli toinen varsinainen asuinrakennus kadun varrella. Liikkeiden omistajat asuivat yleensä myymälöittensä yläkerrassa, joten vartiointi oli näin ollen ympärivuorokautista. Eikä rikollisuutta ollut.

[Kuva: Osuuskaupan kangas- ja kenkäpuoli]
Osuuskaupan kangas- ja kenkäpuoli vuonna 1961 Taempana näkyy ”Hekun” kahvila. Kuva: HKSA.

Savolaisen Kaarlon Vaatturiliike oli viimeinen yksityinen liike kadun kylänpuoleisella laidalla ennen Osuuskauppa Suomenselän liikeryhmittymää, kirja-, rauta- ja elintarvikemyymälää. Savolaisen liike perustui miesten asusteiden mittatilauspalveluun ja korjauksiin. Olivat hekin ammattimiehiä alallaan.

Osuuskaupan kenkä- ja vaatemyymälä sijaitsivat Hankkijan naapurina ns. joenpuoleisella kadulla.

[Kuva: Taksitolppa Kauppakadulla]
Taksikoppi Kauppakadulla. Kuva: HKSA.

Pellikan Olavin ja Kalevin Kello ja Kulta oli pikkunätti putiikki; myös vauhdikkaitten veljesten palvelualttius muistuu mieleeni.

Häggmanin kahvila-konditoria oli vailla vertaansa oleva aamukahvipaikka. Oli varmasti tuoreet munkit, ihanat viinerit, maukkaat limput. Ja Inga paikan hengetär.

Pikku-Herkun pojat tarjosivat tuoretta hiukapalaa, lihaa ja kalaa ym. Heinosen kahvilassa pelattiin pesäpallon jälkipelit ja juotiin pilsneriä. Taksikoppi odotti asiakkaita, matkahuolto linikoita, ruokala ruokailijoita. Säästöpankki hoiti rahaliikennettä kadun alapäässä, osuuspankki toisessa päässä Kauppakadun suoraa, uusi hotelli hoiteli herrat ja narrit.

Liike-elämän keskuskatu

[Kuva: Kauppakatu 1960-luvulla]
Näkymä 60-luvun Kauppakadulta. Kuva: Maaselkä-lehti.

Elo 60-luvun Kauppakadulla oli vilkasta. Katu oli Haapajärven liike-elämän keskus. Silloisella hiekkakadulla linjuriautot pölistelivät itään ja länteen, kirkkosillan yli Reisjärvelle ja kohti pohjoista Ouluun meijerin ohi johtavaa Kuusaantietä varhaisesta aamusta lähtien.

Tuolloiset Kauppakadun yrittäjät olivat nuoria salskeita miehiä, joista osaa avustivat henkilökunnan lisäksi vaimot. He olivat merkittävillä paikoilla yhdistysten ja kunnan elimissä. Osaavia kun olivat.

Mutta 70-luku toi muutoksia. Katuja rakennettiin, ja kauppalaksi muuntuneen Haapajärven ”lentokenttä” eli Valtakatu alkoi ohjata läpikulkuliikennettä ohi Kauppakadun.

70-luku toi autot ja lisää erikoisliikkeitä

[Kuva: Kauppakatua päällystetään]
Kauppakatua päällystetään. Kuva: Maaselkä-lehti.

60-luvun päättyessä Kauppakadun yrittäjien keskuudessa oli havaittavissa pientä liikehdintää liikkeidensä ehostamiseen, jopa halua uusrakentamiseen. Kaupankäyntiä oli vilkastuttanut sähköjen saanti maaseudulla syrjäkyliin. Uusia sähkökäyttöisiä kojeita ja koneita hankittiinkin innokkaasti kotitalouksiin ja maatiloille.

Kauppakadulla yrittäjät lisäsivät ja monipuolistivat kysynnän mukana tavaravarastojaan. Myös yrittäjien palvelualttius parani, kun kaupan alan koulutusta saatiin Haapajärvelle. Kauppakoulu antoi monelle yrittäjäperheen jälkikasvulle hyvät edellytykset jatkaa vanhempiensa liikettä; samoin ammattikoulutus oli innostamassa yritysten jatkamiseen.

Polkupyöristä autoistumiseen

Kuten jo mainitsin aikaisemmin Kauppakadun pienet nostalgiset putiikit oli sijoitettu aika lähelle tietä, koska silloiset kulkuvälineet asiakkailla olivat kesällä polkupyörä ja talvella potkukelkka. Autokannan pikku hiljaa lisääntyessä tuli paikoitusalueista puute, ja yrittäjät oli pakotettu siirtämään liikkeensä edemmäksi tiestä tai purkamaan kokonaan pois silloin, kun tontti salli uudelleen rakentamisen. Muutamat yrittäjät luopuivat kokonaan liiketoiminnasta jatkajan puuttuessa ja antoivat liiketilansa vuokralle, jääden itse talonmieheksi ja asustelemaan yläkerran huoneistoihin.

Muistikuvieni mukaan viljamakasiini taisi olla ensimmäisiä rakennuksia, joka siirrettiin Kauppakadulta pois. Haapajärvi-Seura siirsi sen kotiseutumuseoalueelle. Myös uuden seurakuntatalon liittymäteiden alta oli poistettava muutamia pienempiä liikkeitä kadun varrelta, mm. Heinosen kahvila.

Asunto- ja liikerakentaminen ovat olleet hyvässä sovussa kadun varrella kuluneina vuosikymmeninä. Muistaakseni Toivasen Kaukon rakentama kaksikerroksinen puurakenteinen vuokratalo oli ensimmäisiä asuntopuolella. Liikepuolella taisi Savolaisen Pukimo olla ensimmäisenä uudistamassa miesten erikoisasusteliikettään ajanmukaiseksi ja viihtyisäksi myymäläksi, jossa tehtiin mittatilauksena pukuja pitkillekin pojille.

Vähän matkan päässä Nivalaan päin Savusalon pojat olivat erikoistuneet korjaamotoiminnan lisäksi autokauppaan. Uusia Toyotoita lähti korjaamolta luovutushuollon läpikäytyään asiakkaille. 70-luvun alussa autokauppa sai tilat linja-autoaseman liikekiinteistöstä. Erikoisliikkeitä tulvi lisää Kauppakadulle. Kun Haljalan Eskon luotsaama Säästöpankki jätti jäähyväiset Kauppakadulle, vapautui pankin kiviseinäinen ja -kattoinen pankkisali valtavine pankkiholveineen muuhun käyttöön.

Uusia yrityksiä ja osuustoimintamiehiä

Näin alkoi allekirjoittaneenkin lähes kaksi vuosikymmentä kestänyt yritysputki Kauppakadulla: Haapajärven Sähköpalvelu Ky avattiin huhtikuussa 1976 pankin talossa. Katu oli jo tuttu, ja kadun entisestään tutut yrittäjät kannustivat ja tukivat uutta tulokasta.

Samoihin aikoihin irtautui myös toinen osuustoimintamies, osuuskaupan elintarvikepäällikkö Veikko Jääskeläinen. Hän perusti Keskustan Kukka- ja Hautauspalvelun Kämäräisen Reinon liiketalon siipirakennukseen. Näin meitä oli kaksi keltanokkaa melkein vastakkain asiakkaita palvelemassa. Veikko muistetaan erittäin palvelualttiina, aina iloisena ja vauhdikkaana asiakaspalvelijana. Erityisesti tulee mieleeni ne moninaiset tuulispääpyrähdykset liikkeeseeni, kun Veikko jo kaukaa huusi, että taas paloi sulake, laatikko hitaita kymppejä. Helteisinä kesäpäivinä nimittäin kukkakaupan jäähdytyskompressorin moottori oli tiukoilla, ja ylilämpenemisestä johtui toistuva sulakepalo.

Häggmanin Helge ja Hugo tuskailivat joskus leipomokoneidensa kanssa ja pyysivät ”insinööriä” tarkistamaan, missä vika, kun kone ei pyöri ja limppuja pitäisi päästä leipomaan. Inga kattoi kahvipöydän valmiiksi korjausmiehelle, ja pöytä notkui herkkuja. Se oli sitä aikaa, aikaa joka ei enää koskaan palaa.

70-luku oli aikaa, jolloin moni haapajärvinen nuoripari rakensi omaa tulevaisuutta niin talonrakentajina kuin myös nuoren Haapajärvi-nimisen kaupungin palvelutason rakentajana ja toteuttajana.

80-luku toi kaupunkimaista näköä Kauppakadulle

[Kuva: Kauppakatua 1980-luvulla]
Kauppakatua 80-luvulla. Kuva: Maaselkä-lehti.

Kauppakadun 80-luvun tapahtumat tuovat uutta ilmettä niin Kauppakadulle kuin koko kaupungin rakennusbuumiin ja imagon nostatukseen. Kauppakadun julkisten rakennusten rakentaminen ajoittui vuosikymmenen vaihteeseen ja sen alkuvuosille. Kaupungintalon rakentaminen kadun läheisyyteen ja näköetäisyydelle antoi uutta ilmettä kauppakadullekin ja virkisti liikkeitä.

[Kuva: Osuuspankki]
Osuuspankin toimitalo valmistui vuonna 1984. Kuva: HKSA.

Maaselässä vuonna 1980 nostetaan esiin mm. Haapajärven kaupungin valoisat tulevaisuuden näkymät: väkiluku on mukavassa nousussa, ja teollisuuden investoinnit ja voimakas julkinen rakentaminen lupailevat sataa uutta työpaikkaa kaupunkilaisille. Säästöpankin jo siirtyessä uusiin tiloihin 70-luvulla Puistokadulle alkoi myös osuuspankilla olla tarvetta rakentaa uutta toimitaloa osuuskaupalta vapautuneelle naapuritontille. Upea vaaleatiilinen pankkitalo täytti mainiosti Kauppakadun vartta pituudellaan ja korkeudellaan. Näin oli myös kaupungin keskustan ravintola saanut kaipaamaansa lisätilaa asiakkaittensa palvelemiseen. Osuuskaupan omat saneeraukset ja laajennukset taisivat myös sijoittua vuosikymmenen alulle, ja näin ollen kadun eteläpääty oli uudelleen rakennettua, edustavaa kaupunkia.

[Kuva: Häggmann palaa]
Häggmanin leipomo-kahvilan yöllinen tulipalo. Kuva: Maaselkä-lehti.

Ikäviäkin asioita on ajan saatossa tapahtunut kaupungissamme Kauppakadulla. Häggmanin leipomo-kahvilan yöllinen tulipalo oli järkytys koko kadulle, eikä vähiten omistajille. Ihmishengiltä sentään säästyttiin. Pienen evakkoreissun jälkeen leipomo palasi kuitenkin uskollisesti kadun toiselle puolelle. Leipomosta tulosvastuun ja johtajuuden otti vuonna 1983 nuori kauppaopiston käynyt ja jauhon pölyssä ammattitaidon alalleen hankkinut Yrjö Häggman. Yrjö rakennutti leipomolle uudet ja ajanmukaiset leipomotilat ja saneerasi asuintalon alakerrasta kodikkaan ”Hekun kahvilan”. Mainittakoon tässä vaiheessa, että Yrjö Häggman on ainut yrittäjä Kauppakadulla, joka on jatkanut isänsä yritystä.

Laskeudumme hiljalleen katua pitkin Nivalan suuntaan ja tulemme entisen kaupungintalon edustalle. Mitähän siellä oikein touhutaan, revitään seiniä, kattoja, lattioita jne. Siellä remontoidaan uutta kaupunginkirjastoa, joka myös pääsi ansaitsemalleen paikalleen Kauppakadulle. Kirjaston viereisestä talosta oli myös Haapajärven Sähköpalvelu muuttanut uuteen liiketaloonsa Puistokadulle, joka pikku hiljaa alkoi olla kaupungin pääsisääntulokatu pohjoisesta tultaessa ja keskustan liikkeitä etsittäessä. Kauppakatu oli ja eli edelleen voimakkaana kulkukatuna.

Kymmenluvun puolivälin jälkeen alkoi tapahtua myös kadun pohjoispäässä. Liikemies ja kova yrittäjä Heikki Oja rakensi jo aikaisemmin mainitsemalleni Haapasen navetan tontille erittäin näyttävän ja massiivisen rakentajan tavaratalon. Sen tavaravalikoima oli lähes täydellinen rakentajille ja saneeraajille, sillä 50-luvulla rakennetut talot olivat jo kovasti peruskorjaustarpeessa ja tietysti sitä ns. elintasopattia vailla. Tavaraa tuli ja meni asemalle ja tavaratalon terminaaliin.

Elämä sykki, kaupungin rakennusbuumi vain jatkui, ja tavaratalossa hääri huippuhenkilökunta osaavien Viippolan veljesten luotsaamana. Heikin elämä katkaistiin kuitenkin aivan liian aikaisin. Hän poistui keskuudestamme yllättävän nopeasti mutta ehti meitä keltanokkia opastaa ja kannustaa yrittäjyyteen loppuun asti. Edellä mainitut Viippolan veljekset, Martti, Olli ja Jussi, ovat myöhemmin perustaneet omat liikkeensä.

Junnikkalan Pirkko, Muotitalo Pi-Pe:n perustaja ja omistaja, piipahti Kauppakadulla osuuspankin kiinteistössä puolisen vuosikymmentä 80-luvun alkupuolella. Samassa kiinteistössä toimi myös naistenasusteiden erikoisliike, Laurilan Sirkan ja Mielosen Hilkan Asusteliike Asutar, vuoden 2001 kesään saakka.

Varmasti Kauppakadun vanhimpien erikoisliikkeiden joukkoon voidaan nimetä vuonna 1930 perustettu Savusalon Autokoulu ja huoltokorjaamo, joka 80-luvulla oli toiminut jo 50 vuotta. Maaselkä-lehdessäkin oli juttu Savusalon Autokoulusta. Lehtikuvassa oli koulunjohtaja Otto Savusalo sekä ansiokkaat liikenneopettajat Erkki Ristimäki, Vilho Savikko sekä nuorin opettaja Seppo Savusalo.

Paljon tapahtui 80-luvulla. Säästöpankki juhli 90-vuotista taivaltaan, kauppakoulu halusi ylioppilasosastoa, kaupungintalon edustalle oli pystytetty kesällä -80 Rauhantahdon Monumentti jne.

Kauppakadun 90-luku oli muuttamisen aikaa

Viime vuosituhannen viimeinen vuosikymmen eli 90-luku oli kohtalokas Kauppakadun entisille puutaloille ja niissä olleille putiikeille. Kauppakadun ilme oli vääjäämättömästi muuttumassa. Oli alkanut varsinainen puutaloputiikkien hävitysvimma, ja kivi oli tullut tilalle tai ammottava tyhjä aukko entisen niin kauniin punaisten Terijoen huviloiden tilalle. 90-luku oli siinäkin mielessä merkityksellinen, että se vei peräti kuusi 60-luvun ansiokasta yrittäjää ajasta ikuisuuteen.

Savolaisen Pukimon lopetettua miesten asusteissa tuli yrityskauppojen myötä jatkajaksi Niemen Keijo ja kaupan nimeksi Mantteli. Samassa kiinteistössä on myös toiminut jo pitkään Paavo Ranuan luotsaama perheyritys Haapajärven Kukkakauppa ja Hautaustoimisto. Ranuat ovat uutteruudellaan ja työtä pelkäämättöminä luoneet kaupunkiimme palvelualttiin ja ajanmukaisen liiketalon näyttävine laajennuksineen. Kenkä-Helena Marjakankaan Helena on tällä hetkellä yrittäjänä samassa talossa. Haakanan Riitan turkisateljee Muoti-Karitsa toimi samassa kiinteistössä myös vuosikausia. Kauneimmat kiitokset kaikille tomerille tytöille jotka ovat edesauttaneet kadun pysymistä nimikkokatunsa arvoisena.

Rautakauppa kadun toiseen päähän

Palatkaamme jälleen kadun pohjoispäähän, sinne Ojan Heikin ja poikansa Joukon rakentamaan rakentajatavarataloon. Keskon K-Rauta-kauppiaina on talossa käynyt siipiensä kantavuutta kokeilemassa parikin yrittäjää sekä muina vuokralaisina elintarvikeliikettä, Säästöliekkiä, urheilutarvikeliikettä jne. Pienen hiljaiselon jälkeen tavaratalo elää jälleen Työkalupisteen ja Vianor-rengasliikkeen ansiosta, unohtamatta kuntosalia ja Haapajärven Keilahallia kellarikerroksessa.

[Kuva: K-Raudan liikerakennus]
Kone-esittelypäivä Kauppakadun Nivalan puoleisessa päässä K-Rauta-Maataloudessa. Kuva: Maaselkä-lehti.

Savusalon Autoliikkeen laajennukset ja peruskorjaukset sijoittuivat myös vuosikymmenien vaihteeseen. Tänä päivänä K-Raudan rakennustarvike- ja sisustusliikettä jatkavat ansiokkaasti jo aiemmin mainitut Viippolan veljekset Olli ja Jussi.

Hankkiessaan omistukseensa entisen osuusliikkeen kiinteistön rakentajatavaratalo siirtyi näin ollen Kauppakadun eteläpäähän. Rohkeitten investointien ja laajennuksien myötä on meille haapajärvisille ja ehkä ulkopaikkakuntalaisillekin tarjolla nykyaikainen sisustusliike. Jussi Viippolan rakennustarvike taas kattaa tavaravalikoimallaan rakentajan tarpeet montusta harjalle. Eräntien Jorman Kauppakartanon hiljennettyä antoisien vuosikymmenien jälkeen on rakennuksen kohtalo tänään arvoitus.

Kun vielä kadun vastakkaiselta puolelta poimimme Kaattarin sisarusten Kauneuskulman sekä myös pitkäaikaisen Aune Karjalaisen luotsaaman Asko-huonekaluliikkeen, on Kauppakadun alkupään 90-luku käyty läpi.

90-luvun kivikausi

Sitten tulemme tälle ”kivikaudelle”. Halpa-Halli-ketju oli jalkautunut kaupunkiimme ja haki tavaratalolleen tonttia, ja kas kummaa: sehän löytyi Kauppakadulta. Entisiin mittasuhteisiin nähden valtava kivikasa alkoi hahmottua kadun varteen. Valmistui upea, valoisa ja tilava tavaratalo lyhyessä rakennusajassa. Voimme todeta itse kukin sisällä käydessämme, että ne tavarat, jotka 60-luvulla oli ripoteltu pitkin kadun kahta puolta, löytyvät tänään saman katon alta.

Liikkeiden uudisrakentaminen pysähtyi lamavuosikymmenellä Kauppakadullakin lukuun ottamatta osuuspankin rakennuttamaa asuinliiketalo Kristiinanpuistoa vuosikymmenen lopulla. Saneerauksien myötä autokauppa katosi Kauppakadulta, ja tilalle tulivat Sisustuskeskus ja Tiimari. Jälleen kalistellaan osuuspankin kiinteistössä saneerauksen merkeissä, ja Kauppakatu saa erikoisliikkeen yritysryppääseensä. Kehitys jatkuu!

Haapajärvisenä jo 60-luvulta alkaen yrittäjänä toimineena katsoin velvollisuudekseni kirjata muistiin Kauppakadun tapahtumat menneiltä vuosikymmeniltä, mikä liittyi hyvin myös Maaselkä-lehden 40-vuotisteemaan. Voin hyvällä omalla tunnolla tunnustaa, että olen tyytyväinen kauteen, jonka yrittäjänä vietin Kauppakadulla ja muualla. Siitä kiitokseni vielä näin jälkikäteenkin kaikille asiakkailleni sekä erityiskiitokset oppi-isilleni, osuustoimintamiehille Hietalan Päiviölle ja Nikulan Jormalle. Ohjeet olivat:

”Minkä lupaat, sen teet. Ole tunnollinen ja rehellinen asiakkaillesi ja itsellesi. Arvostakaamme ja kunnioittakaamme edesmenneitä Kauppakadun yrittäjiä sekä olkaamme heille kiitollisia tehdystä työstä kaupunkimme yritystoiminnan hyväksi.”