Ensimmäinen virallinen postinkuljetusmuoto Suomessa oli jo 1400-luvulla kirkon piiriin luotu ns. lukkarinposti, joka velvoitti lukkarit huolehtimaan kirkon sisäisestä postinkulusta. Tavallisen rahvaan posti kulki kauppiaitten ja sotilaitten mukana; maan mahtavilla oli omat lähettinsä.

Ruotsi-Suomessa annettiin ensimmäinen perustava postijärjestys 20.2.1636, ja sitä täydennettiin 1640-luvulla kolme kertaa. Postijärjestyksen antamista oli edeltänyt nopea valtakunnallinen kehitys: Kustaa Adolf oli uudistanut valtion hallintoa, oikeuslaitosta, sotalaitosta ja elinkeinoelämää. Tiedonkulku ja tiedonvälitys tulivat yhä tärkeämmiksi. Kokkotulet eivät enää riittäneet – tarvittiin erityistä postilaitosta.

Kun Pietari Brahe v. 1637 määrättiin Suomen kenraalikuvernööriksi, hän teki heti tänne tultuaan Ruotsin hallitukselle esityksen postilaitoksen järjestämisestä myös Suomeen. Vastaus oli myönteinen: Suomen postilaitos perustettiin v. 1638 kuningatar Kristiinan julistuksella.

Suomen sodan (v. 1808–09) jälkeen Suomi liitettiin Venäjään autonomisena suuriruhtinaskuntana. Autonomian aika merkitsi niin taloudellista kuin henkistäkin nousua. Teollisuuden kehitys virkistytti yhteiskuntaa, rahatalous yleistyi, kauppa kasvoi ja postinkulun kannalta tärkeä höyryvoima otettiin käyttöön. Postilaitokselle asetettiin uusia vaatimuksia. Keisarillisella julistuksella 5.10.1816 postilaitoksen organisaatio vakiinnutettiin ja samalla annettiin postinkulkua koskevat yksityiskohtaiset säännökset. Seuraavan kerran postilaitoksen organisaatioon tuli muutoksia vasta 15.3.1881, jolloin annettiin keisarillinen julistus postilaitoksen uudelleen järjestämisestä.

Talouselämän kehityksen myötä 1800-luvun alkupuolella myös maaseudulle tulevan postin määrä kasvoi. Kun postikonttorit vuosisadan alussa sijaitsivat ainoastaan kaupungeissa, oli niitä nyt ruvettava perustamaan myös maaseudulle. Ensimmäinen näistä oli Mustialan maatalousoppilaitoksen yhteyteen v. 1860 perustettu postitoimipaikka. Tästä alkoi postitoimipaikkojen nopea lisääntyminen: vuonna 1860 maassamme oli 39 postitoimipaikkaa, v. 1870 niitä oli jo 62 ja kymmenen vuotta myöhemmin 116.

Postin toiminta Haapajärvellä vuoteen 1987

Suur-Kalajoen alueella postin kulku oli maan yleisen tavan mukaan kytketty kyytilaitokseen. Talouselämän kasvaneet vaatimukset vaikuttivat postinkulkuun siten, että jo 1840-luvulla kihlakunnan postin sallittiin kuljettaa myös yksityistä postia, vaikka se olikin tarkoitettu alunperin ainoastaan kruunun viranomaisten käyttöön. Kirkon postista huolehti lukkarinposti edelleen. Kun tavallinen rahvaskin alkoi tilata sanomalehtiä ja kirjoittaa kirjeitä, tuli tarpeelliseksi järjestää sisämaan linjoille erityiset postinkantajat. Haapajärvellä tiedetään 1840-luvulla toimineen postinkantajana Kristian Eenokinpojan; postimestarina oli nimismies, joka myös vastasi lähetysten toimittamisesta majatalosta toiseen.

Pääpostilinjat valtakunnassa kulkivat rannikkoa pitkin Turusta Viipuriin ja Pietariin sekä pohjoiseen Vaasaan ja Tornioon. Haapajärveä lähinnä olivat Kokkolan ja Raahen postitoimipaikat. Tältä päälinjalta postinkuljetusta hoidettiin Kalajoelta Alavieskan kautta Haapajärvelle ja täältä edelleen Viitasaarelle. Kalajoen jakeluverkko ei kuitenkaan toiminut moitteettomasti, sillä v. 1874 Haapajärvellä valitettiin postinkulun olevan huonolla tolalla, kun Oulussa ilmestyvä Viikko-Sanomat tulee Haapajärvelle viikon vanhana, vaikka matkaa on vain 20 peninkulmaa. Niinpä onkin luonnollista, että haapajärviset vastasivat myöntävästi, kun heiltä v. 1881 kysyttiin, halusivatko he kruunun ”postipysäyspaikan kahen satan markan vuotuista korvausta vastaan kruunulta”.

Haapajärven postitoimipaikka aloitti toimintansa 1.8.1887. Sitä lupautui hoitamaan kruununnimismies H. K. Wickstrand ilman korvausta kunnalta. Talokas Juho Leppälä tarjosi 2 kamaria, köökin, ulkohuoneet ja polttopuut 150 markan vuosikorvauksella. Näin kirkonkylän Leppälän tilasta tuli ensimmäinen – ja pitkäaikainen – postitoimiston paikka. Posti tähän ensimmäiseen Haapajärven postitoimipaikkaan ohjautui lähinnä Ylivieskan ja Nivalan kautta.

[Kuva: Ronkaalan pappila]
Entinen Ronkaalan pappila, jonka kunta osti v. 1898. Se toimi kunnantupana ja kansanhuoltovirastona sotien loppuun saakka. Myös postitoimisto on toiminut tässä rakennuksessa. Kuvalähde: HKSA.

Aluksi postivuoroja oli vain yksi, mutta v. 1887 postihallitukselta anottiin, että ”postinkulku Haapajärveltä Nivalaan järjestettäisiin niin, että kirjeet tulisi ja menisi viipymättä ja että valtion posti Nivalaan kulkisi vähintään kaksi kertaa viikossa”. Anomus hyväksyttiin, ja toinen postilinja oli käytössä jo v. 1890. Kolmas viikkovuoro saatiin 1892 ja sittemmin viikkovuoroja lisättiin viiteen.

[Kuva: Haapajärven posti 1960-luvulla]
Haapajärven ”posti, lennätin ja puhelin” oli 1960-luvulla rakennuksessa, jossa nykyään on verotoimisto. Kuvalähde: Paavo Leppälä.

Ennen Ylivieskan–Iisalmen radan käyttöönottoa posti tuotiin hevosella. Posti kuljetettiin sinetöidyssä säkissä, ja kuljettajan piti olla rehellinen ja pidetty henkilö. Hevospostilla oli iso aisakello, josta sen tulon tiesi välittömästi. Lisäksi varusteisiin kuului ampuma-ase ja postipilli. Jo edellä mainitun Ylivieskan–Iisalmen radan käyttöönotto v. 1925 toi huomattavia parannuksia postinkulkuun. Nyt saatiin posti jopa kaksi kertaa päivässä. Postinkulun keskittyessä asemalle postitoimistokin siirrettiin sinne asemapäällikön hoidettavaksi. Postimäärien ja varsinkin rahaliikenteen paisuminen pakotti postitoimiston siirtymään rautatietehtävistä täysin erilliseksi postitoimistoksi 1.1.1940. Viisi vuotta myöhemmin postitoimistoon liitettiin lennätinliikenne.

[Kuva: joulupostin käsittelyä Haapajärvellä 1960-luvulla]
Joulupostia 1960-luvulla käsittelemässä Martti Mäntyvaara vasemmalla, Pertti Mielonen edessä ja taustalla tuntematon autopostimies. Kuvalähde: Haapajärven postin kokoelma.

Junan lisäksi postia on kuljetettu ja kuljetetaan pyörien päällä. Ensimmäinen postiautolinja Haapajärvellä oli postiauto Kokkola–Haapajärvi–Vaala, joka otettiin käyttöön lokakuun 1. päivänä 1952. Aikaa myöten suuri osa rautatiekuljetuksista on korvattu postiautoilla ja Haapajärvestä on kehittynyt melko suuri postilinja-autoliikenteen keskuspaikka. Vuonna 1987 postinkuljetusautoja oli liikenteessä kaikkiaan neljä, näiden lisäksi yksi yksityinen kuljetusvuoro Reisjärvelle.

Huhtikuun 1. päivänä 1974 Haapajärven posti- ja lennätintoimisto muutettiin posti- ja lennätinkonttoriksi. 1.9.1986 haapajärvisiä ja ympäristökuntia (Kärsämäki, Pyhäjärvi ja Reisjärvi) palvelemaan perustettiin postialuekonttori, johon lisäksi kuului 18 postitoimipaikkaa, 3 palveluautoa ja 4 palvelupistettä. Silloin henkilökuntaa oli yhteensä 159. Päivittäin postia käsiteltiin jopa 11 rullakkoa ja rahaa 2,5 miljoonaa markkaa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että v. 1900 työntekijöitä oli 3, postilähetysten määrä 15 919 ja sanomalehtiä kulki postin kautta 22 672 kpl. Vastaavat luvut v. 1980 olivat henkilökuntaa 76, postilähetyksiä 901 000 ja sanomalehtiä n. 3 miljoonaa kappaletta.

Kypsään ikään ehtinyttä Haapajärven postitoimipaikkaa hoiti aluksi v. 1887–1888 Aina Ingman, proviisori K. H. Jung 1889–1893, Fredrika Ottelin 1894–1904, Anna Markuksela 1905–1916 ja Elma Sammallahti 1917–1925. Postitoimiston siirtyessä rautatieasemalle v. 1925 sen hoitajaksi tuli silloinen asemapäällikkö Oskar Jalli 1931–1934 ja Maunu Mainela 1935–1939. Sitten erillisen postitoimipaikan hoitajina toimivat Anni Pohjamo 1940–1941, Suoma Kontio 1941–1942, Anna Lampinen 1943–1944, Anni Hiltunen 1944–1959, Erkki Koivumaa 1959–1986 ja Tuomo Ronkainen 1986–.

Posti-Kalle

[Kuva: postinkantaja Kalle Liimatainen]
Kalle Liimatainen toimi maalaiskirjeenkantajana Haapajärven alaisessa Oksavan postissa 1940-luvulla. Kuvalähde: Haapajärven postin kokoelma.

Niin postinhoitajissa kuin kantajissakin on ollut persoonallisuuksia, jotka jäävät pitkiksi ajoiksi kuntalaisten mieliin. Tunnetuin hahmo postin palveluksessa lienee kuitenkin ollut v. 1895 syntynyt Kalle Liimatainen. Posti-Kalle tai Pikku-Kalle, kuinka vain. Kutsunnassa Kallea mitattaessa hänen pituudekseen saatiin tasan 127 cm. Nuoruudessaan Kalle ajoi kievarikyytiä, esiintyipä kaksikymmenluvulla jonkin aikaa tivolissakin, mutta pääasiallisen elämäntyönsä Kalle teki postin palveluksessa kantaen ensin Aholan, myöhemmin Autiorannan ja Kaakipuhdon postia n. 30 vuotta. Kymmeniä kilometrejä pitkän taipaleen Kalle talvisaikaan taittoi kelin mukaan suksella tai vesikelkalla. Kesällä hänellä oli käytössään normaalista naistenpyörästä madallettu pyörä, jossa edessä oli teline kirjelaukulle ja takana lehdille. Monta kertaa kuljetettava posti painoi enemmän kuin Kalle itse.

Autiorantalainen Viljo Vuoti, jonka luona Kalle asui, kertoi Kallen pienestä koostaan huolimatta olleet jämerän miehen. Kerran Oksavan postinhoitaja Matti Rautio oli riitaantunut Kallen kanssa ja käskenyt Kallea ulos. Tähän Kalle oli tyynesti todennut, että ”nyt ajot rekes kantoon”. Toisen kerran Kalle oli muitten nuorten mukana ollut viettämässä iltaa Oksavalla Onnela-nimisessä kahvilassa. Jämsän Aarne oli soittanut haitaria. Soitto ei ilmeisesti ollut sujunut Kallen mielen mukaan, koskapa hän oli läimäyttänyt Aarnea kasvoihin ja sanonut: ”Soita eläkä kittuuta!”