[Kuva: Kauppilan talo altaalla]
Kauppilan talo jää piiloon Hautaperän altaan padon taakse, järveltä päin katsottuna. Piha on hieman vedenpinnan alapuolella.

Puolet horisontista jää Hautaperän padon varjoon Viljo Mattilan pihasta katsoen. Aurinko laskee illoin padon taa. Siellä myös tekojärven vesi alati liplattaa rantakiviä vasten, mutta itse järvi ei näy Kauppilan talon pihalle korkean padonharjan takaa, vaikka rantaan on matkaa vain muutamia kymmeniä metrejä. Näköetäisyydellä talosta on myös Hinkuan voimalaitos, jonka erottaa pihasta syvä rotko, entinen Hinkuanjoen uoma.

”Mitä pidätte järvestä?” ”Kunhan vain pato kestäisi ja järvestä riittäisi kalaa”, sanoo Kauppilan talon emäntä tulkiten järven rannalle jääneiden asukkaiden toiveita. ”Järvi on tullut, eihän sille enää mitään voi, ja eteenpäin yritetään elää menetyksistä huolimatta.”

Tilan maista jäi järvialtaan pohjaksi lähes 40 hehtaaria maata, josta suurin osa hyvää metsäpohjaa. Jäljelle jäi neljä hehtaaria peltoa ja hiukan metsää järven rannoille, mutta käyttömetsää ei juuri ollenkaan. Naapureilta on vuokrattu lisäksi peltoja viljeltäväksi.

Talossa on kotona vielä yksi poika vanhempien sisarusten lähdettyä maailmalle. Mutta tilan elinkelpoisuudesta emäntä ei mennyt sanomaan vielä mitään. Läheltä ei ole mahdollista saada lisämaita enää, ja järven alle jääneiden maiden menetys koetaan raskaana.

Tietenkin vesipiiri maksoi lunastamistaan maista kohtuullisen hinnan sen aikaisen hintatason mukaan. Jo vuonna 1968 oli tehty sopimus talon maiden luovuttamisesta vesipiirille tulevan järven pohjaksi, ja alkuvaiheista lähtien oli ollut selvillä maiden ja koko tilan kohtalo. Pato tulisi kulkemaan Kauppilan navetan takaa. Mutta rakennusten osalta jäi vielä epäselväksi, voiko niissä asua vai onko lähdettävä. Kauppilassa odotettiin Pohjois-Suomen Vesioikeuden lausuntoa asiasta aina vuoteen 1974. Vasta, kun pato oli jo valmis, saatiin kuulla päätös, että talo saa jäädä. Talossa oli eletty jännityksessä monta vuotta.

Toisissa Mustolanperälle jääneissä taloissa on luovuttu tilanhoidosta, ja aivan voimalaitoksen juureen jäänyt Perälän talo on asumattomana. Hieman kauempana järvestä sijaitsevassa Tauno Mattilan talossa yhä asutaan. Mustolanperällä muistellaan kuitenkin niitä Tervaperän naapureita, joiden oli lähdettävä asutuksiltaan, jopa suurilta ja elinvoimaisilta tiloilta, koska niiden pellot ja useimpien rakennuksetkin jäivät syvälle järven pohjalle. Suurin osa lähteneistä on kuitenkin edelleen Haapajärvellä, jotkut ovat perustaneet uuden tilan toisaalle.

Sininen ulappa aukenee, risuinen ranta edessä

Katsottaessa järven voimalaitoksen puoleiselta rannalta ulapalle päin, näkymää voi pitää jopa kauniina. Sinisen ulapan keskellä on pieni vihreä saari, joka on kuin jonkun lomanviettäjän paratiisi mökkeineen ja venerantoineen. Rannalle asti kun ei voi nähdä, että saaressa oleva mökki on ikkunalautoja myöten vedessä pinnan ollessa korkeimmillaan. Toiselta suunnalta näkymä ei ole yhtä kaunis. Pohjasta noussutta metsähumusta kelluu isoina saarekkeina rannassa. Aallot ovat myös tuoneet rantaan hakkuun jäljeltä pohjaan jääneitä risuja ja vanhoja rakennusten hirsiä muistoina entisestä asutuksesta.

Kauppilan väki ei vielä osaa kutsua läheistä järvialtaan rantaa ”meidän rannaksi”. He uskoivat järvessä olevan kalaa ja toivoivat, että rannatkin paranisivat ajan mittaan niin, että niillä olisi virkistyskäyttöä. Vielä ei rannan väki ole vienyt järvelle venettään eikä kastautunut sen vedessä. Läheinen Mustolanlampi on palvellut heidän virkistyskäyttöään. Vielä ei osata vastota siihen, onko järvi mieluinen vai vastenmielinen. Tässä vaiheessa siihen pystytään kohdistamaan vain toiveita paremmasta. Toivomisen varaa järvessä onkin, ennen kuin se on oikeaa vettä, puhdasta ja vilpoisaa.

Ammatin kannalta suuri menetys

Hautaperän altaan toisella rannalla, Reisjärven tien varressa Honkamäellä, asuu Tikanmäen seitsenpäinen veljessarja isänsä tilalla. Viljo-isäntä kertoi olleensa sairauslomalla viime marraskuusta lähtien.

Myöskään Tikanmäellä ei vielä osata sanoa, onko järvestä hyötyä vai haittaa ranta-asukkaille. ”Ammatin kannalta ainakin se oli suuri menetys”, sanoo maanviljelijä Viljo Tikanmäki, jonka pelloista puolet (yhteensä yli 50 hehtaaria tuottavaa maata) ja metsistä lähes kaikki jäivät järven alle.

Tilan hoito on nyt entistä pienempää. Honkamäellä on kuitenkin yritetty sopeutua järven läheisyyteen, kun se kerran on siinä. Rannassa on vene, jolla usein soudellaan järvellä, ja kalastus on tullut talon uudeksi harrastukseksi järven myötä: verkot on koettu hyvällä menestyksellä nopeasti tänä kesänä.

Tällä kertaa Honkamäen ranta on jäänyt vesijättömaaksi, sillä vesi on paennut kauas rannasta järvenpinnan alennuttua puoli metriä. Liejuinen ranta ei oikein sovellu uimarannaksi, mutta sinne on lupailtu hiekkaa, jotta ranta siistiytyisi hiukan. Järven tällä rannalla ei ole patoa, vaan ranta on muodostunut entisestä loivenevasta pellosta. Tikanmäellä ollaan hyvillään, että kävi edes näin. Talo sai jäädä paikoilleen. Vaikka tekojärvi ei vaikutakaan talon jokapäiväiseen elämänmenoon, sen läheisyys kuitenkin tuntuu. Hautaperän tekojärvi on vielä pitkään puheenaihe järven rannan asukkaiden keskuudessa ja koko seudulla.