[Kuva: Mustikan rakennuksia]
Mustikan rakennuksia.

Heittokankaan (Mustikan) tilalla jäi suurena kuolovuotena 1868 viisi alaikäistä lasta orvoksi vanhempien kuoltua nälän heikentämänä kuumeeseen heinäkuussa. Myös naapuritilalla Lähetkankaalla (Halme) elettiin julkisen nälkäavun varassa, mutta koko perhe selvisi hengissä. Someronmäellä ja Eeronlenkillä kuntoilevat ihmiset tuskin tietävät, että ladut kiertelevät osittain näiden samojen tilojen mailla.

Haapajärven hautausmaalla on seurakunnan hankkima muistomerkki 1860-luvulla nälkään kuolleiden muistoksi. Koko vuosikymmenen pahimmat katovuodet sattuivat vuosille 1866–1867. Tämän seurauksena kuolleisuus huipentui vuonna 1868, jolloin 514 seurakuntalaista kuoli pääasiassa aliravitsemuksesta johtuneisiin kulkutauteihin, lähinnä lavantautiin ja punatautiin. Se romahdutti suuresta syntyvyydestä huolimatta koko pitäjän väkiluvun lähes 3 200 henkeen.

Haapajärven kirkkoherranviraston kanslistien ystävällisellä avulla pääsimme selvittämään Halmeperän asukkaiden kohtaloa näinä Haapajärven ja koko Suomen historian synkimpinä vuosina. Haapajärvellä on paljon Heittokankaita, Kopoloita, Harmaaloita, Herrasia ja Nurmenniemiä, joita asia saattaa kiinnostaa.

Heittokangas n:o 64 (Mustikka) on perustettu tilaksi 1850-luvulla. Ensimmäinen asukas lienee ollut Koposperältä tilalle muuttanut Pehr Mikael Kopola-Heittokangas, s. 1817, ja hänen vaimonsa Greta Lisa, s. 1825, jotka molemmat kuolivat heinäkuussa 1868, Pekka 51:n ja Greta Lisa 43 vuoden ikäisinä.

Heidän jälkeensä orvoksi jääneet lapset olivat Kristiina, s. 1847, Anna Kaisa, s. 1850, Esajas, s. 1853,Emanuel, s. 1858, ja Heribert, s. 1861, vain seitsemän vuoden ikäisenä. Lasten holhoojana on perimätiedon mukaan toiminut Jaakolan talon isäntä Fredrik Jaakonaho.

Kasvatuskoteihin sijoitetut lapset näyttävän kaikki aikuistuneen ja avioituneen. Esimerkiksi Kristiina Daniel Kontion kanssa, ja Esajaksen vaimo oli Sofia Loppula. Parhaiten Haapajärveltä tunnetaan Emanuelin (Mannan) jälkeläiset, sillä (Kitkan Anska) Ansgarius Heittokangas Siiponkoskella oli Mannan poika. Nuorin poika Heribert avioitui Amanda Julijaana Herrasen, s. 1865 Pihtiputaalla, kanssa, ja heidän tyttärensä Kristiina oli karjalahtelaisen (Lillilän Jaakon) eli Jaakko Harmaalan vaimo.

Tämän perheen hajoamisen jälkeen Heittokankaan tilalle tuli asumaan Malakias Palosaari-Heittokangas, s. 1829, ja vaimo Anna, s. 1827. Heille syntyivät seuraavat lapset: Malakias, s. 1862, Anna-Kaisa, s. 1869, ja Iida, s. 1873. Nämä eivät olleet sukulaisia edellisille asukkaille. Elämä Heittokankaan tilalla oli varmasti heikkoa tälläkin perheellä, sillä tilalla myytiin elokuun 20. päivänä 1879 Elias Wähätiiton saamisista pakkohuutokaupalla yksi hevonen, kaksi ”nuorta” – ilmeisesti nautaeläimiä – sekä kymmenen lammasta.

Tämän jälkeen perhe muuttikin Jokelankylään Jokitulpon tilalle (Hautaniemi), jossa poika Malakias avioitui vuonna 1889 Hilda Tervakosken, s. 1862, kanssa. Heille syntyivät lapset Greta, s. 1889, ja Adele, s. 1891. Jokelankylällä tunnettiin nämä tytöt, (Naru-Reeta) Kreetta Parkkila ja (Kapukan Ateli) Adele Halmekangas. Malakias lähti Amerikkaan ennen Adelen syntymää 1890 ja kuoli siellä 1923.

Malakias Heittokankaan perhe olikin viimeinen kiinteä asukas Heittokankaan tilalla. Vuoden 1884 jälkeen tila tunnetaan lähes 50 vuotta Jaakolan talon karjan kesämajapaikkana Mustikkana, sillä Fredrik ja Lotta Jaakonaho ostivat Heittokankaan tilan siihen tarkoitukseen. Vuodesta 1903 tila tuli perinnön ja oston kautta kauppias ja maanviljelijä Heikki Jaakonahon omistukseen.

Lähetkangas n:o 71 (Halme) on perustettu tilaksi samaan aikaan Heittokankaan tilan kanssa. Nälkäajan asukkaana tunnetaan vuonna 1857 Pyhäjärveltä tilalle muuttanut Antti Heikinpoika Ollikkala, s. 1831, joka otti sukunimekseen Lähetkangas. Ensimmäinen vaimo oli Anna Matintytär Jylkkä, s. 1833, kuoli nälkävuonna 1866. Pariskunnalle syntyivät lapset Anna-Kaisa, s. 1858, Mikael, s. 1860, Efraim, s. 1862, ja Otto, s. 1865.

Heistä Efraim eli (Levityksen Eppo) on kertonut kuolovuodesta 1868, että hän, 6-vuotias poikanen, kävi hakemassa perheelle päälärillä kauravelliä Parkkilasta, jossa sitä nälkäänäkeville keitettiin.

Ilmeisesti Halmeperän ankeuteen kyllästynyt Antti Lähetkangas muutti jo seuraavana vuonna eli 1889 lapsineen Reisjärvelle, jossa hän avioitui Stiina Samulintytär Palomäen, s. 1838, kanssa ja otti sukunimekseen Luotoniemi. Kahden vuoden perästä vuonna 1871 perhe muutti takaisin Haapajärvelle, Parkkilan Nurmenniemeen, jolloin tuli sukunimeksi suvulle nykyisin kuuluva Nurmenniemi. Pariskunnalle syntyivät lapset Nestor, s. 1870, Matti, s. 1872, Johanna, s. 1875, Greta, s. 1876, Emma, s. 1878, ja Pauliina, s. 1883.

Nälkä oli kaikilla

Nykyinen nälkäkeskustelu tuntuu aika kevyeltä 1860-luvun nälkäkausiin verrattuna. Jopa rintamaillakin kuoli kokonaisia perheitä silloin aliravitsemuksesta johtuviin kulkutauteihin. Leivän puute ei ollut saamattomuutta, sillä sitä ei kerta kaikkiaan ollut saatavissa. Ruokahuolto ei maassa toiminut.

Kokemuksista viisastuneina Haapajärvelle rakennettiin kotiseutumuseon esinemakasiinina nykyisin palveleva manttaalikunnan viljamakasiini sekä kulttuuritalon paikalla ollut kruununmakasiini. Näistä manttaalikunta säilösi lähinnä hyvinä vuosina saatua itävää siemenviljaa, jota sitten lainattiin hallavuosien jälkeen viljelijöille.

Nämä Haapajärvelläkin sattuneet tapahtumat ovat nykypäivää monissa maissa tänäkin päivänä. Tosin ei hallojen takia vaan kuivuuden ja sotien seurauksena. Oliko Mustikan kalliolla oleva ”jätinlinna” rakennettu sotien ja vainojen vuoksi piilopirtiksi, sitä ei enää pystytä selvittämään, sillä perheen asumiseen soveltuva kivirakennelma hävitettiin 1925 kiviksi Settijoen rautatiesiltaan Oksavalla.

Heittokankaan 168 hehtaarin tila pakkolunastettiin Heikki Jaakonaholta vuonna 1947 asutustarkoitukseen. Voidaan pitää yhteiskunnallisena virheenä sitä, että perustetut kuusi asutustilaa jäivät elinkelvottomina tiloina alkuperäisille asukkaille verrattain lyhytaikaisiksi olinpaikoiksi. Poissa ovat kaikki alkuperäiset asukkaat Partaset, Salmijärvet, Pyhtilät, Parkkilat, Mäntylät ja Knuutilat. Varsinaisen kantatilan pihapiirissä ovat uudet asukkaat ja edelleen kaksi asuttua asuntoa, mutta muut ovat jo hävinneet ja ne on liitetty Parkkilan taloihin lisämaiksi.