[Kuva: Elokuvakone]
Haapajärven elokuvatoimintaa 40 vuotta palvellut elokuvakone.

Haapajärven suojeluskuntaa voidaan kiittää monesta kaupungin kulttuuritoiminnalle pohjaa luoneesta hankkeesta. Esimerkiksi nykyisen tasokkaan kulttuuritalon rakentaminen vaikeina talvisodan ja välirauhan vuosina oli suojeluskunnalle valtava voimainponnistus. Diplomiarkkitehti Väinämö Killisen suunnittelema talo palvelee elokuva- ja teatteritoimintaa samoin kuin suojeluskunnan omistuksessa 1930-luvulla ja jatkosodan aikana.

Elokuvatoiminnan aloittaminen heti ensimmäisen oman talon vuonna 1929 valmistumisen jälkeen tuki 1930-luvun kulttuuritarjontaa Haapajärvellä. Yhdistyksen pöytäkirjat paloivat ensimmäisen toimitalon mukana tammikuussa 1939, joten alkuaikojen tiedot elokuvatoiminnasta ovat muistitietojen varassa, mutta 50 viimeistä vuotta toiminnasta tunnetaan.

Merkittävä lenkki toiminnan historiassa selvisi, kun kulttuuritalon naapurin, vanhan säästöpankin, kellarista löytynyt Haapajärven Elokuvat Oy:n pöytäkirja vuosilta 1944–1948 saatiin kotiseutuarkistoon kotiseutuneuvos Juha Erosen toimittamana.

Suojeluskuntien lakkauttamispäätöksen 3.11.1944 jälkeen elokuvatoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi perustettiin Haapajärven Elokuvat Oy, jota liikenimeä ilman oy:tä Haapajärven elokuvat edelleen käyttää. Marraskuun 29. päivä 1944 asioitsija Nestor Kanasen toimesta koolle kutsutussa kokouksessa perustettiin Haapajärven Elokuvat Osakeyhtiö -niminen yhtiö, kotipaikkana Haapajärven kunta, ja hyväksyttiin sille yhtiöjärjestys.

Joulukuun 30. päivä 1944 pidetyssä yhtiökokouksessa olivat jo paikalla yhtiön kaikki osakkaat, jokaisella kymmenen osaketta: asioitsija Nestor Kananen, toimitusjohtaja Uuno Leppälä, liikemies Eino Uusikartano, toimitusjohtaja Antti Impola ja maanviljelijä Yrjö Haapanen.

Yhtiön johtokunta sai kokoonpanon: Nestor Kananen puheenjohtaja, Eino Uusikartano varapuheenjohtaja, Antti Impola sekä johtokunnan varajäsenenä Uuno Leppälä.

”2 § Elokuvatalon vahtimestariksi valittiin vt. poliisikonstaapeli Väinö Perttula Haapajärveltä 2 300 mk kuukausipalkalla. Muun henkilökunnan kuukausipalkat vahvistettiin seuraavasti: toimitusjohtaja 1 600 mk, koneenkäyttäjä 2 000 mk, piletinmyyjä 600 mk, kirjanpitäjä 400 mk ja ovenvartijat näyttökerralta 20 markkaa.”

Seuraava pöytäkirjapykälä todistaa, että yhtiö hallitsi koko taloa, sillä tulo ja menoarviossa on huomioitu monia vuokratuloja. Talon omistajalta valtiolta vuokria ei ole peritty.

”3 § Tulo- ja menoarvio vuodelle 1945 vahvistettiin seuraavasti. Tulot: Vuokrat kahvilasta 45 000, vuokraa kunnalta (halkoja) 45 000, postilta korvaus puista 18 000, muita vuokria 13 000, tuloja elokuvista 175 000. Yhteensä tuloja 296 000 markkaa. Menot: Vuokria 60 000, polttopuut 60 000, valot 7 500, palkat 96 000, sekalaiset menot 10 000, ylijäämä 62 500 markkaa.”

Yhtiökokouksessa huhtikuun 9. päivänä 1946 todettiin tilikauden voitoksi 23 202,15 markkaa, mutta osinkoa ei jaettu.

Kun valtiolle takavarikoitu suojeluskuntatalo siirtyi valtiolta Haapajärven kunnan omistukseen vuonna 1946 neljän miljoonan markan hinnalla, tuli ajankohtaiseksi myös elokuvatoimen uudelleen järjestelyt. Ylimääräisessä yhtiökokouksessa lokakuun 24. päivänä 1946 päätettiin Haapajärven Elokuvat Oy:n osakekanta kahta osaketta lukuun ottamatta lahjoittaa Haapajärven Kiilat ry nimiselle urheiluseuralle.

Yhtiökokouksessa vaatturi Savolaisen talossa huhtikuun 7. päivänä 1947 toimi puheenjohtajana Kaarlo Savolainen ja pöytäkirjan kirjoitti Nestor Kananen. Mukana oli Haapajärven Kiilat ry:n johtokunta kokonaisuudessaan.

Yhtiön johtokuntaan vuodelle 1947 valittiin Nestor Kananen, puheenjohtaja, Kaarlo Savolainen ja Veikko Lyly sekä varajäseneksi Matti Pellikka. Kokouksessa hyväksyttiin tilinpäätös vuodelta 1946, joka osoitti voittoa 37 774,10 markkaa. Osinkoa ei jaettu, koska Kiilat oli käytännössä yhtiön omistaja.

Viimeinen tätä siirtymävaihetta käsittelevä pöytäkirja on yhtiökokouksesta tammikuun 24. päivältä 1948, jossa todettiin elokuvatoiminnan voitto 50 672,50 markkaa. Elokuva-asiain hoitajaksi ja kirjanpitäjäksi valittiin kamreeri Toivo Olkkosen tilalle Kiilojen toiminnanjohtaja Tauno Kuparinen. Elokuvateatterin vuokrasopimusta koskeva tiedustelu annettiin kamreeri Olkkosen tehtäväksi.

”Yhtiön perustaminen johtui poliittisesti arasta ajasta sotien jälkeen. Talon joutuminen vieraisiin käsiin kuitenkin torjuttiin. Myöhemmin taloa tarjottiin Haapajärven Kiilojen omistukseen, mutta meillä ei ollut rohkeutta sen ostamiseen”, kertoo Kiilojen pitkäaikainen puheenjohtaja Kaarlo Savolainen.

Alkuaikojen elokuvakoneen käyttäjinä muistetaan sähköteknikko Haimakainen ja Elmer Rahkonen, mutta pitkäaikaisin elokuvakoneen käyttäjänä lienee Einari Pasanen Haaganperältä, jonka työsuhde kesti sotakatkoja lukuun ottamatta nelisenkymmentä vuotta. Kun näytäntöjen määrä lisääntyi, vuodesta 1952 lähtien toisena koneenkäyttäjänä toimi vuoteen 1968 saakka Frans Heikkilä. Käytössä olivat nykyisin kotiseutumuseossa näytteillä oleva 1941 hankittu sekä 50-luvulla hankittu toinen samanlainen kone.

Ennen sotia ja vielä sotien jälkeen elokuvien vuokraajana toimi opettaja Aarne Talasmo, jolta tehtävä vuonna 1962 periytyi pojalle Aulis Talasmolle.

”Nykyisin Haapajärven Kiilat ja Nivalan Urheilijat toimivat elokuvien hankinnassa yhteistyössä, näin saadaan säästöä kuljetuskustannuksiin. Käymme Mauno Niemelän kanssa yhdessä valitsemassa filmit jotka Nivalassa ja Haapajärveltä näytetään”, Aulis Talasmo kertoo.

Nykyisestä kulttuuritalosta ja sen käytöstä voitaisiin kirjoittaa melkoisen laaja historiikki, niin monia vaiheita talo on kokenut. Suojeluskunnan aloittama elokuvatoiminta on talon paikalla kuitenkin jatkunut yli 60 vuotta ja jatkuu edelleen.

Kappale elokuvatoiminnan historiaa on esittelyssä myös Haapajärven kotiseutumuseossa, sillä 40 vuotta käytössä ollut elokuvakone koottiin perusnäyttelyn osaksi kesällä 1994.