Nimikointi

Nimikointi tarkoittaa nimikirjaimien kirjontaa vaatteisiin. Ainakin 1950-luvulle saakka lähes kaikki tekstiilit nimikoitiin. Tapa oli käytännön sanelema, sillä maalla monta perhettä asui saman katon alla ja pyykit pestiin yhdessä. Nimikointien perusteella eri talouksien tekstiilit saatiin eroteltua. Kaupungissa nimikointia tarvittiin pesulaa varten. Nykyisin nimikoidaan esim. päiväkotia varten. Eriikan kokoelmassa on mm. nimikoitu terveysside ja naisten avoalushousut, nenäliinoja sekä miesten flanellipaita. Arkisiin tekstiileihin, kuten käyttövaatteisiin, on käytetty risti- ja varsipistoja, hienompiin tekstiileihin, esimerkiksi damastipöytäliinoihin ja vieraslakanoihin, hienoja korko-ompeleita.

Pyyheliinat

Siniraitainen puuvillapyyheliina on Eriikan syntymävuodelta 1941; äitiyspakkauksessa näitä oli kaksi kappeletta. Punaraitaiseen PK:lla nimikoituun pyyheliinaan liittyy pieni tarina. Pekka Kyllösen sisar Maija Kyllönen (myöh. Viitala, 1928–1977) pyysi aikoinaan isältään rahaa palttoon ostoon, mutta rahaa ei tullut. Pekka lainasi siskolleen rahat, jotka olivat kertyneet lapsilisistä pankkitilille. Maija sai palttoon ja lähti piikomaan Hämeeseen Pankakoskelle. Seuraavana jouluna, vuonna 1954, Pekka sai vastalahjaksi pellavakankaasta ommeltuja punaisilla laakapistoilla nimikoituja pyyheliinoja, alus- ja päällyslakanoita sekä tyynyliinoja, kaikkia kuusi kappaletta. Kolmas tyynyliina on EK:lla nimikoitu pellavainen kirpputorilöytö, joka on kudottu kalanruototoimikkaana ja kirjailtu ristipistoilla. Neljäs pyyheliina on Helli Salon (myöh. Valkama, s. 1920) kutoma ja nimikoima. Kangas on pellavaa ja ”HS” on kirjailtu laakapistoin.

Tyynyliinat

Puuvillakankaiset, koristellut lasten tyynyliinat on teetetty Helsingissä 1920-luvun alussa 1921 syntyneelle perheen ainoalle pienokaiselle Eini-Lisille.

Tyynyliina

Lasten tyynyliina on ostettu kierrätyskeskuksesta Oulusta 10 sentillä. Nauhat on rypytetty vekityssaksilla.

Tyynyliina

Aikuisten tyynyliinassa on virkattu pitsi ja pikkiriikkinen nimikointi. Kierrätyskeskuslöytö.

Lakana

Pitsi on ollut aikuisten lakanassa, ja sen on virkannut Ella Bebrisch (os. Sjöblom, s. 1907), joka oli Eriikan vuokraemäntä 1960-luvun puolivälissä Etelä-Haagassa Helsingissä.

Tyynyliinat

Äidin ja tyttären koulukäsityöt. Eriikan äiti Naimi Rapakkola oli kotoisin Kärsämäen Venetpalosta ja teki alempana olevan tyynyliinan 1920-luvulla koulukäsityönä. Tyynyliinassa on kaunis valkoisella helmilangalla kirjailtu nimikointi ”NR”. Ylempänä olevan tyynyliinan on Eriika tehnyt Mehtäsaaren kansakoulussa 1950-luvun alussa. Kirjaimet ”EH” on kirjailtu valkoisella helmilangalla. Molemmat tyynyliinat ovat puuvillaista lakanakangasta.

Tyynyliinat

1900-luvun alun tyynyliinoissa on korko-ommeltua valkokirjontaa. Vasemmalla ylhäällä on rouva Frida Rynnään (os. Helenius, s. 1896) pellavapalttinainen tyynyliina ”FR”-nimikointeineen. Sen alapuolella on kirpputorilöytö, puuvillakankaasta ommeltu tyynyliina, jossa on kaunis kirjonta ja ”AE”-nimikointi. Oikealla ylhäällä on Pekka Kyllösen tädin Thyra Ahlholmin (myöh. Tirranen, 1897–1975) tekemä tyynyliina, joka on ommeltu käytössä kuluneen lakanan ehyeksi jääneestä päästä. Kangas on puuvillaa, ja työssä on nimikointi ”TA”. Oikealla alhaalla oleva tyynyliina on Sofia Kyllösen 1940-luvulla ompelema. Kangas on kudottu itse kasvatetuista pellavista, ja tyynyliinassa on nimikointi ”SK”.

Tyynyliinat

Eriikan tekemiä tyynyliinoja. Vasemmalla alhaalla on tyynyliina, joka on koristeltu Eriikan elämän ensimmäisellä pitsillä; opettajana oli naapurintyttö Anja Lystilä (myöh. Nokkala, s. 1944). Pitsi on virkattu 1950-luvun alussa; vuonna 1969 se ommeltiin tyynyliinaan, joka nimikoitiin E:llä. Eriika lähti Kärsämäeltä Haapavedelle oppikouluun vuonna 1954. Kauppoihin oli tullut ensimmäiset värilliset lakanakankaat, ja äiti ompeli Eriikalle oppikouluevääksi lakanat ja tyynyliinat. Nimikoinnin ”EH” on Eriika itse ommellut varsipistoin paksulla helmilangalla. Sininen tyynyliina on käsityökoulun ompeluharjoitus syksyltä 1962. Työ on ommeltu millin tikillä (”hullun hommaa”, toteaa tekijä), nimikointi ”E” on korko-ommelta, jossa on punospistoreiät. Kirjomus eli brodeeraus on kaupasta ostettua.

Tyynyliina

Eriika keräsi opiskeluaikanaan Kärsämäeltä toista sataa erilaista pitsimallia. Soanlahdelta kotoisin ollut Aleksandra Partanen (1897–1976) opetti Eriikan tekemään kakkaroita. Partasen emäntä oli ollut vuonna 1919 Pohjois-Karjalassa kansanopistossa, ja siellä tytöt olivat välitunneilla salaa opettaneet toisilleen kyseistä pitsimallia, joka on ilmiselvää teneriffa- eli aurinkopitsiä.

Tyynyliina

Iida Hartikainen (os. Röytiö, 1909–1994) oli opettajana Kärsämäen Hallan koulussa 1960-luvun alussa. Nuori ylioppilas Eriika Hautajoki oli koululla epäpätevänä hoitamassa miesopettajan virkaa lukuvuoden 1961–62, mikä olikin hyvää pohjustusta tuleviin vuosiin opettajankoulutuksessa. Iida oli ystävällinen työkaveri, joka neuvoi ja opasti. Iidalta on peräisin keittiön verhoja koskeva ohjesääntö, jonka mukaan verhoja ei enää pesun jälkeen ripustettu ikkunaan vaan niistä tehtiin liinavaatteita. Kuosin ja materiaalin tuli siis olla kierrätyskelpoista, koska Iidan käsityksen mukaan pesty verhokangas ei ollut enää ripustuskelpoista. Iida teki tyynyliinan johtajaopettajan asuntonsa keittiön verhoista.