Kalevalan 150-vuotisjuhlavuonna 1985 Kärsämäen kulttuurilautakunta antoi Eriika Kyllöselle tehtäväksi kärsämäkisen pitäjänpuvun suunnittelun. Tavoitteena oli saada puvusta hinnaltaan edullinen, yksinkertainen, nykyaikaan soveltuva monipuolinen käyttövaate, joka sopii kaiken ikäisille eri tilaisuuksiin ja jonka voi itse valmistaa ja huoltaa. Kulttuurilautakunnan toimeksiannon jälkeen Eriika Kyllönen organisoi yläasteen käsityöryhmissä äänestyksen, jossa valittiin pitäjänpuvun hamekangas kulttuurisihteeri Kaisu Junttilan tilaamista näytteistä. Yhdeksästä ehdolla olleesta oppilaat valitsivat yksimielisesti mustavalkoharmaaraidallisen kankaan. Ilmeni, että valittua kangasta ei enää ollut saatavissa, joten tarvittava kangas piti kutoa itse. Piippolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa tehdyistä kokeiluista valittiin sopiva raitaleveys.

Hame

[Kuva: pitäjänpuvun hame ja taskut]

Hamekangas on toimikasta, jossa on musta pomsiraita. Kangas kudotaan puuvillalangasta. Kuvassa olevien hameiden kankaan on kutonut Aija Heinonen Kärsämäeltä.

Yhteen hameeseen tarvitaan 1-leveää kangasta kolme kertaa hameen pituus tai 2-leveää kaksi kertaa hameen pituus. Yhden pituuden reunasta otetaan paritaskujen ja vyötärönauhan kangas, loput kankaasta käytetään hameosan laskostukseen. Nilkkapituinen hame laskostetaan vartalon mukaan käyttäjälleen sopivaksi. Vyötärönauha on noin 2 cm leveä, ja se kiinnitetään napilla. Sivusaumaan hameen kiinnityskohdalle jätetään avoin halkio. Halkion kohdalle jätetään väljyyttä, että halkio asettuu piiloon laskoksen pohjalle, kun nappi on kiinni. Halkio peittyy myös esiliinan alle.

Taskut

Pukuun kuuluu erilliseen nauhaan ommeltu tasku, joka voi olla yksittäinen tai paritasku. Taskun päälliskangas leikataan hamekankaasta samaan suuntaan kuin hamekangas eli raidat pystyssä. Taskun korkeus on 40 cm ja leveys pohjan kulmien pyöristysten yläpuolelta mitattuna 21 cm. Käden aukko sijaitsee taskun päälliskankaan keskellä ja on 18 cm korkea ja 6 cm leveä. Aukon pohja on pyöristetty, jotta musta vinoreunake on helpompi ommella. Alapuolen kangas on mustaa tai harmaata kevyttä kangasta, esim. vuorisilkkiä. Se leikataan päällisosan kokoiseksi. Taskun ympäri kiinnitetään musta vinoreunake, joka ommellaan perinteiseen tapaan kahteen kertaan: ensin pohjakankaan puolelle ja toisen kerran päällisen puolelle.

Taskun solmiamisnauha leikataan samasta kankaasta kuin taskun alapuoli lankasuoraan venymättömästi. Vinoreunake ei kestä solmiamisnauhana. Jos halutaan paritaskut, ne kiinnitetään nauhaan n. 6–10 cm:n päähän toisistaan käyttäjän koon mukaan. Taskuja pidetään valinnan mukaan joko esiliinan päällä tai hameen alla. Hameen alla pidettäessä taskuun ylettää kätevästi hameen sivusaumassa olevasta halkiosta.

Paita

Kärsämäen pitäjänpuvun paita voidaan valita vapaasti. Se voi olla pitkä- tai lyhythihainen, kankainen, neulottu tai vaikka t-paita. Väriksi sopii ehkä parhaiten musta tai valkoinen, mutta värin voi valita myös peukalonauhavyöstä. Paidan tulee kuitenkin olla yksivärinen. Kankainen paita voi olla esimerkiksi puuvillaa, puolipellavaa tai silkkiä. Mallipuvulle valmistettiin puuvillakankaasta feresin paidan kaavoilla paita, jonka hihan suihin ommeltiin pitsi.

Esiliina

[Kuva: pitäjänpuvun esiliinan helma]

Vyötärömallinen esiliina, essu, tehdään valkoisesta puuvilla- tai puolipellavakankaasta. Solmiamisnauhan leveys valmiina on 2 cm. Esiliinan leveys suhteutetaan hameen leveyteen, ja se saa olla 10–15 cm lyhyempi kuin hame. Esiliinan väljyyttä säädetään käyttäjän vartalon mukaan esiliinan sivuille tehtävillä pienillä laskoksilla. Helmasta 6 cm ylöspäin ommellaan sentin syvyinen poikittaislaskos ja toinen samanlainen 3 cm edellisen yläpuolelle. Laskosten yläpuolelle ommellaan harmaalla helmi- tai kirjontalangalla 0,5 cm:n levyinen aitapistokuvio.

Esiliinan helmaan ommellaan haluttaessa valkoinen neulottu, virkattu tai tehdaspitsi. Jos paidan hihan suissa on pitsi, käytetään samaa mallia. Jos pitsiä ei haluta esiliinassa käyttää, helmapäärmeestä tehdään 4–5 cm leveä.

Mallipuvun esiliinaan Eriika Kyllönen käytti vuonna 1963 Kärsämäen Venetpalosta löytämäänsä pitsimallia. Edesmenneen Juho Venetpalon mökkiä purettaessa hirren raosta löytyi riiveenä eli tilkkeenä käytetty lakanakankaan kappale pitseineen. Tästä vanhasta mallista tuli venetpalolaisten nimikkopitsi. Oheisessa kuvassa on neulottua pitsiä, jonka malli on peräisin feresin valmistusohjeista.

Kylien vyömallit

Kärsämäen pitäjänpuvun nauhat ovat peukalonauhaa, jota voidaan käyttää puvun kanssa vyönä, pää- tai lettinauhana. Peukalonauha kuuluu ristikkonauhoihin, ja se tehdään kärsämäkisessä perinteessä palttinan eli kaksiniitisen kankaan tapaan palmikoituna nauhana. Peukalonauha tehdään sukkalangan vahvuisesta, tiukkakierteisestä villalangasta. Nauhasta tehdään 1,5–2 metriä pitkä; loimen tulee olla kolmanneksen pidempi kuin valmiin työn.

Eriika Kyllösen oppima ja opettama malli on todennäköisesti alkuaan peräisin Varsinais-Suomesta ja levinnyt sittemmin Ylä-Savoon, josta nauhoja löytyi vielä esiteltäväksi Pielavedellä vuonna 1958 järjestettyyn maatalousnäyttelyyn. Kärsämäen Sydänmaankylälle peukalonauhan teko tuli Kiuruveden Remeskylästä Maria Ahlholmin (os. Remes) mukana 1800-luvun loppupuolella. Marian tytär Sofia Kyllönen (os. Ahlholm, s. 1901) oppi peukalonauhan tekemisen äidiltään kengänpaulojen tekemistä varten v. 1908. Perinteen unohtumiseen vaikutti joustavien valmisnauhojen tulo markkinoille.

Sofia Kyllönen kertoi peukalonauhasta 1970-luvulla käsityönopettajaminiälleen Eriikalle, jolle tekniikka oli aivan uusi. Eriika innosti anoppiaan muistelemaan vanhaa työtapaa, ja niin viikkojen kokeilujen jälkeen tekniikka palautui Sofian mieleen: ”Peukalo pujotellaan joka toisen langan päältä ja alta keskeltä laitaan päin. Reunimmainen lanka vedetään syntyneestä viriöstä keskelle ja siirretään toiseen käteen.” Näin saatiin Pyhäjokialueen Valtakunnallisille Kotiseutupäiville v. 1977 mielenkiintoinen käsityönäytös, joka pidettiin Kärsämäen museolla.

Eriika Kyllönen opetti nauhantekoa oppilailleen 1978–2001. Kärsämäen yläasteen oppilaat suunnittelivat ja valmistivat syksyllä 1989 omille kotikylilleen sopivat nauhamallit pitäjänpuvun asusteena käytettäväksi. Kylän henkeä ja maisemaa haettiin nauhoihin eri väreillä. Sininen kuvasti vettä, vihreä metsiä, kellanruskea peltoja, valkoinen valkovuokkoja, musta sysiä.

[Kuva: vyömallit]
Vyömallit: Kuvassa Hallanperä, Hautajoki, Jokivarsi, Koposenperä-Mehtäsaari, Luonuanoja, Miiluranta, Nurmesperä, Ojalehto, Porkkala, Ranta, Saviselkä, Sydänmaa, Venetpalo

Lankajärjestys nauhan aloituksessa määrää syntyvän kuvion. Kävynkärkisessä langat ovat symmetrisesti keskikohdan molemmin puolin (esim. Hallanperä, keskikohdassa kauttaviiva merkkinä). Polvekkeessa langat ovat raitajärjestyksessä reunasta alkaen joko oikealta vasemmalle tai vasemmalta oikealle valinnan mukaan (esim. Porkkala).

  • Hallanperä: kävynkärkinen, 1 sininen, 2 valkoista, 1 luumu, 5 mustaa / 5 mustaa, 1 luumu, 2 valkoista, 1 sininen
  • Hautajoki: kävynkärkinen, 5 valkoista, 3 vaaleansinistä, 2 tummansinistä / 2 tummansinistä, 3 vaaleansinistä, 5 valkoista
  • Jokivarsi: polvekemalli, 10 tummansinistä, 2 vaaleansinistä, 1 valkoinen, 4 havunvihreää, 1 valkoinen, 2 vaaleansinistä
  • Koposenperä-Mehtäsaari: kävynkärkinen, 5 vihreää, 3 valkoista, 2 sinistä / 2 sinistä, 3 valkoista, 5 vihreää
  • Luonuanoja: polvekemalli, 2 vaaleanruskeaa, 8 tummanruskeaa, 13 punaista
  • Miiluranta: kävynkärkinen, 3 sinistä, 1 valkoinen, 2 mustaa, 4 harmaata / 4 harmaata, 2 mustaa, 1 valkoinen, 3 sinistä
  • Nurmesperä: polvekemalli, 4 punaista, 4 valkoista, 12 sinistä
  • Ojalehto: polvekemalli, 6 havunvihreää, 4 tummanvihreää, 2 valkoista, 1 sitruunankeltainen, 4 oljenkeltaista, 4 ruskeankeltainen, 2 sinistä
  • Porkkala: polvekemalli, 20 kirkkaanpunaista, 1 sininen, 1 siniharmaa, 1 luumu
  • Ranta: kävynkärkinen, 6 kirkkaansinistä, 2 luumua, 1 valkoinen, 1 musta, 1 valkoinen, 2 luumua / 2 luumua, 1 valkoinen, 1 musta, 1 valkoinen, 2 luumua, 6 kirkkaansinistä
  • Saviselkä: polvekemalli, 8 punasta, 5 harmaata, 6 valkoista, 4 ruskeaa
  • Sydänmaa: kävynkärkinen, 5 valkoista, 4 punaista, 2 mustaa / 2 mustaa, 4 punaista, 5 valkoista
  • Venetpalo: polvekemalli, 12 kirkkaansinistä, 1 punainen, 1 musta, 1 punainen, 1 musta, 1 punainen, 1 musta, 1 punainen, 1 musta

Asusteet

Pitäjänpuvun kanssa pidettävät kengät valitaan tilanteen mukaan. Parhaiten sopivat mustat kengät, mutta myös nahkalipposet tai mustat tanhukengät käyvät. Puvun voi asustaa käyttämällä mustaa jakkua tai juhlavaa puseroa. Päällysvaatteeksi sopii musta tai valkoinen villatakki, neulejakku tai vaikka hartiahuivi.

Koruina voidaan käyttää valkoisia helmikoruja. Helmet liittyvät pitäjän historiaan, sillä Suomen viimeinen ammattimainen helmenkalastaja toimi Kärsämäellä. Hän oli Aukusti Niemelä, joka pyyti raakkuja Pyhäjoesta. Jokihelmisimpukka rauhoitettiin jo vuonna 1955, mutta Niemelä sai jatkaa pyyntiä vielä vuoteen 1958 saakka kalantutkimuslaitoksen helmisimpukkatutkimuksen vuoksi. Jokihelmisimpukka valittiin Kärsämäen kunnan nimikkoeläimeksi keväällä 1997.

Miehen puku

[Kuva: miehen liivi]

Kärsämäen pitäjänpukuun kuuluu myös miehen liivi. Kauluksellisen liivin kaavat ja ohjeet saatiin Muoti+Kauneus-lehdestä 3/1989. Liivin kankaana käytetään samaa kangasta kuin naisten hameessa. Selkäkappale ja etukappaleen vuori kauluskäänteineen tehdään mustasta tai harmaasta silkkisatiinista.

Liivin kanssa käytetään mustia housuja ja kenkiä. Paita saa olla valkoinen, jotta kauluskäänteet erottuvat. Asusteeksi sopii musta rusetti, mikäli paidassa on kaulus. Puvun kanssa voi käyttää mustaa pikkutakkia.

Kärsämäki-Seura kustansi ja ompeli talkoilla ensimmäiset liivit Kärsämäen pelimanneille 1980-luvun lopulla. Kärsämäen mieskuoro käytti liiviä esiintymisasuna ensi kertaa Kärsämäen kansalaisopistotoiminnan 30-vuotisjuhlassa 23.4.1995.