Lautasliinat
Kokoelma ruokalautasliinoja, jotka on ommeltu erilaisista pellavakankaista. Koristeet ovat enimmäkseen korko-ompeleita; nimikoinnissa on käytetty valkoista ja punaista lankaa.
Miehen kellonperät
Sofia Kyllönen oppi kotonaan Lehtikankaassa kortteeranneelta metsätyönjohtajalta erikoisen taidon eli kellonperien solmimisen hiuksista. Metsätyönjohtaja pyysi Sofian erityisen pitkiä hiuksia kellonperiä varten ja lupasi vastalahjaksi opettaa tekniikan. Hiuksia kerättiin talteen sitä mukaa, kun niitä irtosi. Kun materiaalia oli tarpeeksi, niistä tehtiin kellonperät Sofian kolmelle veljelle. Kuvassa on Kusti-veljen (1906–1983) säilyttämät perät, jotka hänen vaimonsa Hilma (os. Autio, s. 1911) lahjoitti Pekalle v. 2003.
Hiuskoriste
Sofian pojantytär Inka Riina Kyllönen (s. 1973) on vuonna 1994 Nivalassa Kalajokilaakson ammattioppilaitoksessa parturi-kampaajalinjalla opiskellessaan tehnyt hiuskoristeen hiuksista.
Kynnysmatto
Kerttu Konola (1892–1928) Kärsämäen Sydänmaankylästä on tehnyt tähteiksi jääneistä sarkatilkuista kynnysmaton. Jokaisen tilkun reunat on huoliteltu pykäläpistoin paksulla puuvillalangalla. Mallissa on sama tyyli kuin pärekatossa tai seinäpaanuissa.
Pannumyssy
1930-luvun mallia oleva pannumyssy on Eriikan huutokauppalöytö. Villakirjonnassa on käytetty varsipistoja, vuorottaisia varsipistoja, pykäpistoja ja sidepistoja sekä erivärisiä silkkilankoja; reunassa on virkattua hapsunauhaa.
Pannumyssy
Vaaleanoranssilla ja mustalla villalangalla virkattu pannumyssy on huutokauppalöytö.
Teepannun myssy
Keltaisella ja ruskealla villalangalla virkattu teepannun myssy on niin ikään huutokauppalöytö.
Pannulaput
Eriika on keskikoulun ensimmäisellä luokalla vuonna 1954 virkannut punapohjaisen pannulapun, jossa on keltaiset kahvipannukuviot. Lanka on villaa. Samalla kuviolla tehty kelta-ruskea pannulappu on kirpputorilöytö. Pyöreä, punainen pannulappu on risapäärmeharjoitus käsityökoulusta; materiaalina on vahva puuvillakangas.
Tomuliinat
Punapohjaisesta ja pallokuviodusta flanellista ommeltu tomuliina on Eriikan risapäärmeharjoitus käsityökoulusta 1960-luvun alusta. Työtä reunustavat kiinteät silmukat, reunassa on nimikointi ”E”. Vihreä tomuliina on virkattu. Kolmas liina on harjan varteen laitettava malli, ja se on apteekkari Helmi Sandelinin (s. 1901–1992) jäämistöä. Helmi Sandelin piti Kärsämäellä apteekkia yli 80-vuotiaaksi asti. Aikoinaan hän luuli hakeneensa apteekkariksi Turun Kärsämäelle.
Ryijy
Pikkuryijy on apteekkari Helmi Sandelinin jäämistöä. Malli on 1930-luvulta.
Karvalankamatto
Karvalankamatto on 1930-luvun tuote Sisko Lehtimäen kodista Kärsämäen kirkonkylässä. Arvokas matto on säilynyt hyvin, mutta sitä onkin käytetty vain juhla-aikana; muun ajan matto on ollut komerossa silkkipaperiin käärittynä. Noihin aikoihin ihmiset lähettivät villoja ja lumppuja esim. Kouvolan mattotehtaalle, josta tilasivat mattoja.
Verhot
Haapaveden Karsikkaalta kirpputorille tuodut verhot, kuusi kappaletta, maksoivat yhtensä 20 markkaa. Verhot on kudottu kangaspuissa; materiaali on ohutta puuvillaa ja tekosilkkiä.
Penkkiraanu
Viljo Kyllönen on tehnyt 1930-luvulla kansanopistossa penkkisohvan, johon sopivan penkkiraanun on kutonut hänen sisarensa Hilja Mäkelä. Raanun yläosa on ollut seinällä ja alaosa penkillä, jossa on istuttu. Raanussa on vihreä pohja; muut värit ovat punainen, oranssi, sininen ja harmaa. Loimi on ollut puuvillaa ja langat villaa. Leena Hemilä on lahjoittanut raanun Eriikan kokoelmiin. Penkkiraanu on koristanut Elämäntarina-akatemian tiloja Kärsämäen pappilassa.
Kiikkutuolin matto
Thyra Ahlhom, on tehnyt vuonna 1926 häälahjaksi Sofia ja Heimo Kyllöselle kauniin kiikkutuolin maton. Työssä on vihreä verkapohja, ja se on kirjailtu eri sävyisillä villa-, silkki- ja metallilangoilla. Päihin on virkattu ketjusilmukkapykäliä, joihin on kiinnitetty vihreät villahapsut. Matossa on puuvillasatiinivuori ja vanutoppaus. Malli on romanttinen, aivan ilmeisesti Käsityön ystävistä tilattu tarvikepaketti.