Seuraavissa tarinoissa kerrotaan vanhoista kainulaisista, ei siis nykyisistä. Kainuu oli nimittäin Pohjanmaan vanha nimi. Professori Kyösti Julkun mukaan Kainuu sijaitsi pohjoisessa Perämeren molemmin puolin, kun taas professori Heikki Ylikangas on sijoittanut sen Etelä-Pohjanmaan tienoille.

Lähteinä käytetyt saagat ja kronikat ovat epämääräisiä ja niukkasisältöisiä, mikä on heijastunut seuraaviin kertomuksiin. Ne ovat kuitenkin merkittäviä, sillä niissä on vanhinta tietoa Pohjois-Pohjanmaan menneisyydestä.

Pohjoispohjalaisten ja norjalaisten yhteenottoja

Kainulaiset hyökkäävät toisinaan vuorenselänteen yli norjalaisia vastaan, ja toisinaan norjalaiset hyökkäävät heitä vastaan. Siellä on vuorten välissä hyvin suuria järviä, joissa on suolatonta vettä. Kainulaiset kantavat pienet ja hyvin kevyet veneensä näihin järviin ja taistelevat norjalaisia vastaan. (Faravidin maa. Kyösti Julkun artikkelista. 1985. Referoitu kohta on ns. Ottarin kronikasta ja se mainitsee tapahtumia 800-luvulta tai sitä vanhemmalta ajalta.)

Faravidin sotaretki

Faravid oli vanhan Kainuunmaan kuningas yli 800 vuotta sitten. Tuolloin kainulaisten piinana olivat karjalaiset, jotka kävivät hävittämässä heidän maataan.

Norjassa oli samaan aikaan kuninkaana Torolf. Hänen johdollaan noin sata miestä käsittävä norjalaisjoukko kävi talvisin Finnmarkissa verottamassa ja käymässä kauppaa lappalaisten kanssa. Faravid päätti pyytää norjalaisilta apua karjalaisia vastaan. Hän ehdotti Torolfille, että he tekevät yhdessä sotaretken Karjalaan. Palkkioksi Torolf saisi yhtä suuren sotasaaliin kuin hänkin, ja miehet saisivat kolme kertaa enemmän kuin kainulaissotilaat, joita oli kolme sataa.

Tarjous miellytti Torolfia ja hänen miehiään. He varustautuivat matkalle ja lähtivät niille tuntureille, joilla he tiesivät karjalaisten olevan. Kun karjalaiset näkivät vihollisen tulevan, he ryhtyivät taistelemaan voiton toivossa.

Kun taistelu alkoi, niin varsinkin norjalaiset – joilla oli vahvemmat kilvet kuin kainulaisilla – hyökkäsivät ankarasti. Monet karjalaiset kaatuivat, ja osa heistä pakeni. Faravid ja Torolf saivat suuren saaliin. Sitten he erosivat kaikessa ystävyydessä ja palasivat kotiinsa joukkojensa kanssa.

Seuraavana talvena he tekivät yhdessä uuden sotaretken, joka ulottui etelämmäksi Karjalaan, jossa tiheän asutuksen takia oli paljon otettavaa. (Kyösti Julku: Kvenland-Kainuunmaa. 1986. Tapahtumat on mainittu norjalaisen Egilin saagassa 1300-luvulla. Ne ajoittuvat todennäköisesti 1100–1200-luvulle. Faravid on ensimmäinen nimeltä tunnettu pohjoissuomalainen.)

Norjan perustaminen

Varhaisina aikoina Suomea ja Kainuunmaata hallitsi kuningas Thorri. Hänellä oli kaksi poikaa Norr ja Gorr sekä tytär Goi.

Thorri oli suuri uhraaja. Hän järjesti uhrijuhlat joka vuosi keskellä talvea. Eräänä talvena sattui, että uhrin aikaan Goi-tytär katosi. Kolmeen vuoteen ei saatu tietää, mihin hän oli joutunut. Niinpä veljet päättivät lähteä etsimään sisartaan.

Gorr lähti seurueensa kanssa laivoilla. Hän purjehti Ahvenamaalle ja sieltä sitten Tanskaan tutkien kaikki saaret. Norr seurueineen lähti maitse länteen. Hän odotti talvea, jotta voisi kulkea hiihtämällä. Hän lähti Perämeren perukasta, silloisesta Kainuunmaasta, ja kohtasi ensin lappalaisia. Nämä yrittivät estää hänen matkansa, mistä syystä Norr tarttui aseisiin. Miehuus ja taikavoima auttoivat Norrin joukkoa niin, että lappalaiset pakenivat kauhun vallassa. Heitä pelottivat jo taistelun äänetkin ja kainulaisten aseiden välke.

Norr jatkoi kulkuaan länteen. Kun matkan varrella ei ollut asutusta, seurue pyydysti ruoakseen eläimiä. He kulkivat jokien juoksun mukaan ja tulivat lopulta vuonoon, jonka rannassa oli suuria kyliä. Siellä sotajoukko kävi Norrin kimppuun, mutta sille kävi samoin kuin lappalaisille. Tämän jälkeen Norrin miehet levittäytyivät ruohopalon tavoin vuonon ympärille, ja Norrista tehtiin niiden maiden kuningas. Siellä hän vietti kesän.

Seuraavana talvena Norr jatkoi kulkuaan etelään ja alisti valtansa alle kaiken mihin kulki. Voitettuaan muiden muassa Trondheimin hän tuli sitä etelämpänä olevalle vuonolle, jossa hän tapasi veljensä Gorrin. Tämä oli myös vallannut maita. Veljekset sopivat keskenään maidensa rajoista.

Tämän jälkeen Norr lähti sisämaahan, Uplantiin, jota hallitsi jättiläiskuninkaan poika Rolf. Tämä oli ryöstänyt Goin. Rolf lähti Norria vastaan ja haastoi tämän kaksintaisteluun. He ottelivat kauan, eikä kumpikaan saanut haavoja. Sitten he tekivät keskenään rauhan ja sopimuksen, että Rolf saa pitää Goin ja Norr saa vaimokseen Rolfin sisaren.

Sopimuksen jälkeen Norr palasi siihen valtakuntaan, jonka hän oli valloittanut, ja kutsui sitä Norjaksi. Myöhemmin hänen poikansa ja näiden pojat jakoivat maat keskenään. Näin kuningaskunnat alkoivat pienentyä ja hajosivat pieniksi itsenäisiksi alueiksi.

Gorrilla oli hallussaan saaria, mistä syystä häntä kutsuttiin merikuninkaaksi. Hänellä oli ylpeitä poikia, jotka hyökkäilivät Norrin poikien valtakuntaa vastaan ja valloittivatkin osia siitä.

(Kyösti Julku: Kvenland-Kainuunmaa. 1986. Tarina sisältää osia islantilaisesta saagasta Fundinn Noregr. Saagan todenperäisyydestä ei ole tietoa. Mikäli se edes suurin piirtein pitää paikkansa, Norjan valtakunta olisi suomalaisten kuninkaanpoikien perustama ja nimi Norja tulisi suomalaisen Norrin mukaan. Siis melko hurja tarina.)