Alavieskan Verkasalon sydänmailla on liki 300 vuotta sitten asuttu voimaperäistä tilaa, Jussilaa. Mutta ajat ja isännät vaihtuivat, ja Jussila joutui viimein myytäväksi. Jussilassa tapahtui pahojakin myöhempien isäntien aikana, ja niinpä kerrotaan, että talon tanhuvilla kummittelee. Mikäpä lie Jussilan oikea tarina; tarua talon vaiheista vielä joku kuitenkin kertoo.

Tarkkaan ei tiedetä, mistä Jussilan ensimmäiset asukkaat ovat tulleet. Ovatko he tulleet Rautiosta vai Kähtävältä vai edempää. Sitäkään ei tiedetä, ovatko he olleet isä poikineen vai veljekset. Maamiehiä asukkaat kuitenkin ovat olleet, muistelee Kähtävän Huugo Ylitalon Nikolailta kuulemiaan kertomuksia Jussilasta.

– Maamiehiä ovat olleet. Ovat pelloilla kivet pois nostaneet ja kiviaidoiksi peltojen ympäri rakentaneet. Vielä tänä päivänä noita kiviaitoja Jussilan talon tanhuvilla näkee. Ne ovat paljolti sammaloituneet, maatuneet ja hävinneetkin, mutta näkyvät osittain silti.

Olettamuksen mukaan ensimmäiset asukkaat tulivat paikalle suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikaan piilopirttiin turvalliseen paikkaan, kertoo Kähtävä. Talo on yhtä kaukana Kähtävältä kuin Rautiostakin. Tämän jälkeen Jussilassa on ruvettu maata ja taloa asumaan. Jussila lienee Kähtävän ensimmäisiä taloja Mattilan talon ohella; kun Mattila otettiin rekisteriin 1751, oli Jussila jo rekisteröity tila. Sen rekisterinumero on 8.

Ensimmäinen isäntä lienee ollut Juho-niminen, mistä paikka on sitten nimensäkin saanut. Pelloillakin on omat nimensä. Kuinka varhaisilta ajoilta niiden nimet sitten on, jää tietämättä. Voi olla, että hyvinkin alkuajoilta, sillä yksi pelto on nimeltään ”Vanhan paikan pelto”, mikä kertonee Jussilassa olleen sekä vanha asuintalo, että uudempi.

Jussila on ollut vauras talo. Rakennuksia pihapiirissä on ollut useita, eikä esimerkiksi asuinrakennus ole ollut mikään pienikokoinen. Vielä tänään näkyvät Jussilan navetan kivirauniot selvästi Verkasalon metsäautotien vieressä. Ne kasvavat jo yli 20-vuotiasta puustoa. Navettakin on ollut isoinen. Asuinrakennus on sijainnut navetasta jonkun verran länteen päin. Navetan ja asuinrakennuksen välissä on ollut hevostalli, ja navetasta hieman nykyisen metsäkämpän suunnassa on ollut sauna. Vanhempikin saunan paikka kartanolla on. Lisäksi pihapiirissä on ollut useita aittoja. Ja vielä nyt näkyy kiviaidoista tehty karjatanhua Jussilassa.

Kauniilla paikalla Jussilan talo on ollut, sen voi kuvitella paikan päällä.

Sefania oli julma mies

Ensimmäisiä asukkaita, joista on enemmän tarinatietoa, on Jussilan Sefania-isäntä. Sefania lienee kuitenkin eri sukua kuin Juhon suku. Hän ei ole ollut kovin innokas työmies, kertoo Huugo Kähtävä Nikolailta kuulleensa. Taru kertoo, että kun Sefania laski ensimmäisenä keväänä kaksivuotisen sonnin navetasta ulos, oli sonni niin nälkiintynyt, ettei ollut hääviin pystyssä pysynyt. Isännällä oli ollut heinää yksi suova Ylikähtävän peltoladossa!

Sefania näytti luontonsa muutoin kuin työnteolla. On kerrottu, että hänen aikanaan taloon tuli laukunkantaja Itä-Karjalasta. Laukunkantaja myi laukustaan tavaraa, yöpyi taloissa kiertäessään ja toisella kerralla tuli maksua perimään.

Tuolloin laukunkantaja yöpyi Jussilassa aikomuksenaan kulkea seuraavana päivänä muutaman kilometrin päässä olevaan Linnanmaahan. Koskaan ei laukunkantaja kuitenkaan Linnanmaahan tullut.

Jonkin ajan kuluttua ihmiset päättelivät Sefaniaan kopaisseen miehen hengiltä, silla laukusta oli Jussilan väelle tehty kengät ja kangastilkuista vaatetta lapsille. Mutta tuona aikana ei murhia tarkemmin tutkittu, ja Sefania jatkoi eloaan Jussilassa. Mutta yksi peltoala sai nimekseen Hautavainio, ja sieltä löysivät myöhemmin asukkaiden mukana olleet lapset kuolleen pääluun, jolla sitten leikkivät.

Kerran sitten läksi Sefaniaan äitipuoli Raution kirkkoon, muttei reissultaan koskaan palannut. Naista etsittiin suurin joukoin, mutta Sefania hänet sitten metsästä kuolleena löysi. Tarun mukaan epäillään Sefaniasta tässäkin tapauksessa kuoleman kätyriksi.

Tapot eivät Sefaniaan kohtaloksi koituneet, vaan varkaus. Mies joutui linnaan varastettuaan Rautiosta Sipilän aitasta siemenjyviä. Jussilaan jäi kaksi alaikäistä poikaa, jotka eivät pystyneet valtiolle veroja maksamaan, ja niin Jussilan talo joutui valtiolle ja lapset taloihin huoltoon.

Sefania kuoli suurien nälkävuosien aikaan noin 1866 tienoilla oman käden kautta. Linnasta palattuaan hän oli tullut Ylitaloon ja kehunut olevansa vielä sama mies. Mutta tilattomana hän joutui Vattehuusiin, ja liekö tämä ollut liikaa Jussilan entiselle isännälle, kun sitten itsensä Kirkko-Pokelan saunassa surmasi. Erkki Kiimalehto, joka tuolloin oli poikanen, lienee ainoa ihminen, joka Sefaniaan lopun näki. Sefania oli ollut sairas mies, ja lopun hetki oli julmuudessaan Erkkiä lukuun ottamatta kaikki miehet saunasta pois ajanut. Pesäänkin oli Sefania päätään työntänyt.

Heikki-vaarin emäntä piti viimeisenä Jussilan pystyssä

Valtio vuokrasi Jussilan noin 1850 vaiheilla Kähtävän eli Ylitalon tilalle. Viljamaana ylitalolaiset eivät Jussilaa pitäneet vaan heinän sieltä ottivat ja karjaa siellä syöttivät. Ylitalosta Jussila haettiin sittemmin itsenäiseksi. Ylitalon veljeksistä Heikki-niminen, Heikki-vaari, kuten Huugo Kähtävä häntä puhuttelee, lähti Jussilaa asumaan. Jussila kuitenkin puolitettiin, ja vaari asui puolta Jussilaa.

Heikki-vaarin vaimo oli Mattilasta, ja talon hoitaminen olikin paljolti hänen harteillaan. Heikki-vaari poikineen oli innottomampi työhön.

Asuttaminen ei siten hänen aikanaan ollut kovin voimaperäistä, vaikka valmiiseen taloon isännäksi pääsi. Heikki-vaarin poika Heikki yritti Jussilaan myllyäkin rakentaa, mutta työ osoittautui mahdottomaksi ja jäi kesken. Tuulimyllyn salpaaminen jäi sekin alkutekijöihinsä. Myllyn tekoon Heikki-pojan kannustivat raskaat myllyreissut, jonne piti säkki selässä kävellä.

Heikki-vaarilla oli viisi poikaa ja tyttäriä. Pojista Antti olisi tahtonut Jussilaa isänsä jälkeen asua, mutta toiset veljet eivät olleet ajatukselle suopeita, ja niin veljekset lähtivät Jussilasta ja köyhtyivät muualle muuttaessaan.

Jussilan osti vuosisadan vaihteessa rautiolainen Räihän Jaako, joka kunnosti paikan. Jaakon jälkeen Jussilaa on asunut Jutilan Aukusti, jolta Alavieskan meijeri osti tilan likimain viisikymmentä vuotta sitten [1930-luvulla]. Meijeri piti Jussilassa huutokauppaa joka kesä: tilan pellot vuokrattiin kesäksi halukkaille. Sielläpä on sitten niityllä ollut niin Kähtävän Huugo isänsä kanssa kuin Huugon Anni-vaimon isäkin ja monet muut kähtäväläiset.

Nyt niityllä kasvaa 20–30-vuotista metsää.

Meijeri piti siellä työmiehiä muun muassa polttopuun teossa, ja metsämiehet muun muassa ovat kertoneet Jussilan kummituksista.

Vain runsaat kymmenen vuotta sitten [1970-luvulla] on olevan metsäkämpän portailla nähty miehen istuvan. Sefaniako lie kotipaikkaansa vaihtanut. Vielä kun Jussilan talo seisoi paikallaan, ovat siellä olleet kuulleet jopa kummituksen puhuvan ja saappaita heittelevän. Vain kummitukset tiennevät enää tänä päivänä totuuden Jussilasta. Täätyis lie kysymään mennä.