Alku Amerikassa

Äitienpäivän vietto on peräisin Yhdysvalloista, ja sen alkuunpanijana pidetään neiti Ann Jarvista, joka järjesti äitinsä muistopäivän tämän kuolinpäivänä vuonna 1907. Hänen äitinsä oli kuollut kaksi vuotta aikaisemmin toukokuun 9. päivänä. Samalla hän aloitti määrätietoisen työn äitienpäiväaatteen eteenpäin viemiseksi.

Vuonna 1914 USA:n presidentti Wilson allekirjoitti paperin, jolla äitienpäivästä tehtiin kansallinen juhlapäivä. Se sijoitettiin toukokuun toiseksi sunnuntaiksi eli Ann Jarvisen äidin kuolinpäivän tienoille.

Yhdysvalloista äitienpäiväaate levisi nopeasti aluksi Australiaan ja Kanadaan. Euroopassa ensimmäistä äitienpäivää vietettiin Belgiassa vuonna 1913.

Äitienpäiväaatteen tulo Suomeen

Suomeen perustettiin vuonna 1907 Kotikasvatusyhdistys, joka painotti erityisesti äitien merkitystä perheyhteisössä ja järjesti Suomen Kodin päivätilaisuuksia. Yhdistys julkaisi myös Koti-lehteä.

Vuonna 1910 Kotikasvatusyhdistyksen sihteeri, opettaja ja kouluneuvos Vilho Reima, teki matkan Yhdysvaltoihin ja näki siellä äitienpäivän saavuttaman suuren suosion. Suomeen palattuaan hän yritti markkinoida aatetta myös täällä, ja siinä tarkoituksessa hän kuvaili äitienpäivää ja sen viettoa Yhdysvalloissa Koti-lehdessä vuosina 1912 ja 1913, mutta asia ei saanut tuulta siipiensä alle.

Uudelleen hän otti asian esille vuonna 1918 Koti-lehden toisessa numerossa, jossa hän muun muassa kirjoittaa:

Amerikassa vietetään äitienpäivää. Tämä kaunis tapa pitäisi tulla meilläkin käyttöön. Emmekö voisi sitä nyt alkaa näiden huolihuntuisten äitien muistolle viettämällä tänä kesänä kaikkialla maassamme suuria äitienpäiviä, joihin kaikkien kaatuneiden äidit kutsutaan päivän sankareiksi. Sanon kaikkien, sillä vihollisenkin äidillä on äidin sydän. Hekin rakastivat poikiaan. Hekin tarvitsevat lohdutusta surussaan, tukea ja elämän toivoa. On muistettava: ”Eloa kosto tarkoittaa, mutta hauta vihan sovittaa.”

Esitän siis, että heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina vietetään kaikkialla maassamme äitienpäivää, johon tilaisuuteen tällä kertaa erikoisesti kutsutaan kunniavieraiksi kaikkien kaatuneiden äidit. Nämä juhlat on saatava lämpimiksi, kodikkaiksi tilaisuuksiksi, joista viha ja vaino kauaksi karkottuu, jossa kasvattajat yhdistyvät yhteiseksi rintamaksi vääryyttä ja pimeyttä vastaan taistelemaan, ja joissa annetaan uskoa ja toivoa ihmisille sekä luottamusta tulevaisuuteen.

Tämän kirjoituksen lisäksi hän painatti 100 000 lentolehtistä jaettavaksi kansan keskuuteen.

Alavieska ottaa haasteen vastaan

Vetoomus ei vieläkään tehonnut. Ainoastaan Alavieskassa ryhdyttiin toimenpiteisiin juhlan järjestämiseksi. Tuohon aikaan olivat kirkonkylän kansakoulussa opettajina Juho Rauhio, Salli Naatus ja Lyydia Keitaanpää, Taluskylän kansakoulussa Aune Rautio sekä seurakunnan kirkkoherrana Juho Sarkkila. He kaikki toimivat innolla Alavieskaan perustetussa Kotiyhdistyksessä, joka sitten järjesti äitienpäiväjuhlan yhdessä nuorisoseuran kanssa. Kotiyhdistys vastasi ohjelmasta ja nuorisoseura juhlatilan koristelusta sekä kukkien valmistamisesta. Kukat tehtiin paperista ja ne kiinnitettiin nuppineuloilla äitien rintaan.

Juhlasta ilmoitettiin kirkollisissa ilmoituksissa sunnuntaina 23. päivänä kesäkuuta 1918 seuraavalla ilmoituksella:

Kotiyhdistyksen toimesta toimeenpannaan koko Suomessa äitien päivän vietto ensi heinäkuun 7. päivänä. Vietämme täällä Alavieskassakin äitien päivää heinäkuun 7. päivänä kello 6 illalla kansakoululla, jolloin useita puheita pidetään ja laulua sekä kertomuksia saadaan kuulla. Puhujaksi toivotaan saatavan rouva Sariola Kalajoelta, Aili Sarkkila, J. Järvelä ym. Tähän juhlatilaisuuteen kutsutaan kaikki äidit Alavieskan eri kyliltä, mutta erittäinkin maanpuolustuksessa kaatuneiden sankarien äidit.

Toivotaan, ettei tilan ahtauden tähden lapsia eikä nuorta väkeä otettaisi mukaan.

Tilaisuudessa on teetarjoilu, mutta jokaisella olkoon sokeria muassansa.

Hengellinen laulukirja mukaan.

Tästä samasta asiasta muistutettiin vielä kirkollisissa ilmoituksissa juhlapäivän päiväjumalanpalveluksessa.

Juhlasta kertoo Koti-lehti syysnumerossaan n:o 8–9, 169/1918 seuraavaa:

Äitienpäiväjuhlat, ensimmäiset laatuaan paikkakunnalla, pidettiin asianharrastajain toimesta Alavieskan Kirkonkylän kansakoululla heinäkuun 7. päivänä. Koulusali oli aistikkaasti koristettu ja juhlivaa yleisöä se oli kokoontunut täpösen täyteen. Kutsukirjeillä oli tilaisuuteen erityisesti kutsuttu vapaustaistelussa kaatuneiden sankarien vanhemmat. Ohjelman aloitti arvokkaalla avajaispuheella rovasti J. A. Sarkkila. Lämpimän juhlapuheen äideille piti pastorin rouva Olga Sariola Kalajoelta. Mielenkiintoisessa esitelmässä opettajatar, neiti Alli Sarkkila kertoi Helsingin lastentarhatyöstä. Sisällissodan tähden turvattomiksi joutuneiden lasten puolesta puhui J. Järvelä Kotkasta. Puheen johdosta syntyi keskustelu ja valittiin turvattomien asiaa sekä kotikasvatustyötä paikkakunnalla edistämään erityinen toimikunta. Tähän tulivat valituiksi Kauppias A. G. Naatus kokoonkutsujaksi ja muiksi jäseniksi emännät Anna Teräs ja Fiia Jutila, opettajatar Aune Rautio ja isäntä J. Räihä sekä varajäseniksi vaalijatar Hilda Puhokainen ja isäntä J. Rajaniemi.

Lausuntoa tilaisuudessa esittivät opettajattaret neiti Aune Rautio ja neiti Lyydia Kaitaanpää. Esityksen väliajalla tarjottiin juhlavieraille virvokkeita ja laulettiin hengellisiä lauluja. Säestystä hoiti harmoonilla neiti Siiri Sarkkila.

Kaikin puolin vakava juhlatilaisuus päättyi katsastaja A. Durchmanin rukouksella. Osaanottajiin [sic] jätti juhla syvällisen muiston.

Juhlissa ollut

Lisäksi lapset esittivät juhlassa ohjelmaa, jonka opettajat olivat ohjanneet. Heidän ohjelmansa oli seuraava:

  • Linda Viljamaa, myöhemmin Alahautala, ja Lyydi Jutila, myöhemmin Paavola, esittivät kuvaelmana laulun Älä itke äitini. Lyydi Jutila oli äitinä, ja Linda Viljamaa oli puettu pojaksi.
  • Linda Viljamaa ja Lyyli Viljamaa, myöhemmin Sammalmaa, lauloivat yhdessä laulun Juomarin kodissa, joka alkaa sanoilla ”Niin vinhaa vinkuvi pohjatuuli”.
  • Lyydi Jutila lauloi laulut Maan päällä paikka yksi on sekä Kehrääjä-äiti. Häntä säesti kanteleella Vieno Jutila, myöhemmin Rajaniemi.
  • Lausuntaa juhlassa esitti vielä Senja Rautio, myöhemmin Heikkilä.

Tämän äitienpäivän juhlan ohjelma muistutti myöhemmin vietettyjen juhlien ohjelmaa.

Kyse oli todella Suomen ensimmäisestä äitienpäivästä

Koti-lehti kertoo aikaisemmin mainitussa syysnumerossa vuonna 1918 ainoastaan Alavieskassa järjestetystä äitienpäiväjuhlasta. Museoviraston perinnearkiston äitienpäiväkyselyjen vastauksissa on Alavieskan lisäksi yksi merkintä heinäkuisesta juhlasta Korpilahdella, mutta tämän alkuperä on Varalan voimistelukurssista, joten se ei ole ollut äitienpäiväjuhla. Näin voidaan varmuudella sanoa, että Alavieskan äitienpäiväjuhla heinäkuun 7. päivänä vuonna 1918 on ensimmäinen Suomessa vietetty äitienpäiväjuhla.