Rämeenkylällä oli rähinää ja huisketta. Ei sellaista rähinää, mitä syntyy äkäisten ihmisten keskustelusta, vaan melua, joka syntyy kun kokonainen kyläkunta on innoissaan ja puuhaa suurten asioiden parissa.

Rämeenkylälle oli puuhattu tiekokous.

Rämeenkylä päätti rakentaa kylätien Rämeenkylältä Sonniperälle ja tähän tarvittiin insinööriä ja rakennusmestareita ja kolme lehtimiestä maakunnan eri puolilta.

Lehtimiehet luojan kiitos tulivat pyytämättä, mutta insinööriä toki piti kutsua virallisesti plus päälle rakennusmestarit.

Kokous alkoi. Aluksi Rämeenkylän akat tarjosivat kahvia. Kuinkas muuten. Mari ja Iita ja Pölökynmäen Henna. Kahvin juonti sujui mukavasti hörppimisen, toppaamisen ja akkain suunsoiton tahdissa, mutta annas olla kun kokousasteelle päästiin niin eikös vain sonninperäläiset olleetkin kokonaan toista mieltä kartoittamisessa kuin rämeenkyläläiset.

Rämeenkylä vaati suoraa ja Sonninperä mutkaa.

– Mutka pitäs tehä Saparomäkeen, sano Saparomäen Iikka. Saparomäen talojen kohalle. Pittää tulla tie lähemmäksi näitä taloja, Iikka penäsi.

Mutta silloin nousi koko Rämeenkylä yhteen ääneen huutamaan, että mistä juukelista saparomäkeläiset sen mutkan nyt siihen kekkasivat. Eihän siitä ole tähän saakka puhuttu halastua sanaa ja nyt viskataan valmis asia päin kokouksen naamaa.

Sonninperäläiset änkyttämään että eihän me mutta ko nuo saparonmäkiläiset. Nämä sanovat, että ko he asuvat Sonninperän ja Rämeenkylän rajalla eivätkä tunne kuuluvansa oikein kumpaankaan ja näin he saavat komplekseja ja siksi he vaativat että heitä pitää nyt kuulla ja tiehen pitää tehdä mutka että nähdään ovatko he samanarvoisia Rämeenkylän ja Sonninperän kanssa.

Insinööri napautti kynällä pöytään ja sopotti että top top top tykkänään ja lehtimiehet menivät aivan sekaisin kun eivät voineet ratkaista että valokuvataanko rämeenkyläläisiä vaiko sonninmäkeläisiä vaiko ei ketään että saparomäkeläiset eivät suuttuisi. Sen sijaan kuvattiin akkoja ja Mari veti alasvenähtänyttä vyötäröään ylemmäksi niin että pääsisi muotiin, koska naisten lehtien mukaan vyötärön paikka on astetta ylempänä kuin vuosi sitten.

Ja sitten nousi Rämeen Kalle puhumaan ja sanoi että:

– Ensin tehhään tie, suora tie Rämeenkylältä Sonniperälle ja sitten kun tie on valamis, tehhään talakuulla se mutka Saparomäelle.

Ja asia napautettiin lukkoon ja insinööri korjasi laukkunsa ja valokuvaajat kameransa ja akat pannunsa.

Mutta sitten villiintyi Saparomäen Iikka ja sano näin ikäästi:

– Ei kai Rämmeenkylä rupia leikkimään TVH-piiriä? Vai rupiaako? Sanokaa suoraan nyt niin että tiijämme tehä johtopäätökset.

Ja nyt otti puheenvuoron Mari:

– Ekkö sinä kurija oo jo sata vuotta nähäny, että Rämmeenkylä on tienhaarakylä, josta pääsee joka ilimansuuntaan. Jos tämä nyt ei oo TVH – niin mikä sitte. Tee nyt vain semmoset johtopäätökset, että mentäköönpä Sonniperälle tai Saparomäkkeen niin Rämmeenkylän kautta on mentävä ja palattava kansa, jos mielii ihimisten ilimoille. Niin että täällä sitä on veikkoset pijetty teeveehoota vuosikymmeniä vaikka Sonniperät ja Saparomäet evät oo tienneet asiasta mittään.

Ja nauroi päälle ja kaatoi Iikalle kupin kahvia läksiäisiksi. Ja niin tie tulee Sonniperälle ja mutka Saparomäkeen ja nyt voidaan valokuvata ketä hyvänsä ja missä hyvänsä.