Se oli kolmas palkinto maatalousnaisten ompeluseuraillan arpajaisissa tuo siunattu Eau de Cologne -pullo, jonka päällä koreili iki-ihana neito, sivellen kasvoilleen pullon sisällä välkkyvää Eau de Colognea. Kuvan alle oli kultaisin kirjaimin tekstattu: ”Aamuin ja illoin Eau de Colognea. Säilyttäkää nuoruutenne vuosista huolimatta.” Pullon oli lahjoittanut arvontaa varten osuuskaupan neiti. Kukas muu. Kahvipaketin ja kynttiläpaketin, jotka olivat ensimmäinen ja toinen palkinto, voi ostaa kuka akka tahansa, mutta ei ollenkaan Eau de Colognea. Sillä semmoiselle ostokselle nauraisivat kylän hevosetkin, saatikka sitten miehet.

Nyt se oli joka tapauksessa Rämeen Marin kämmenellä tuo ihana pullo ja näytti aivan kuin tuo päällyksen ihana neito olisi ollut erinomaisen onnellinen, päästessään jakamaan ikuista nuoruutta ja ikuista kauneutta maalaiskansalle.

– Sitä sitten laskiaisen aikaan ollaan jo vallan herrasväkeä, nauroi Mari. Haistaan hyvälle ja rypyt ja näppylät ovat missä ollenevatkaan.

Ja Ojan Iita ja Rannan Ruusa pyysivät siltä istuimeltaan pienen kauneuskäsittelyn. Kun oli ryppyjä ja viiruja heilläkin, mutta Mari lupasi vasta sitten, kun omat oli ensin poistettu.

Osuuskaupan neiti neuvoi akkoja vielä miten käsittely antaa parhaan mahdollisen tuloksen ja neuvoi vielä, miten nimi lausutaan. Ojan Iita oli muistavinaan, että miehet puhuvat kolinasta, jotka jotkut kurjat ja rappiolle menneet juovatkin. Ettei kai vain tuo sitä ole?

– No tietenkin sitä juodakin voi, mutta kyllä hieno Eau de Cologne on toista kuin kolina, neito valisti. Ja akat nyökyttivät hyväksyvästi päätään.

Mutta miten äkkiä kaikki runo vaihtuu proosaksi ja vaaleanpunainen unelma harmaaksi arjeksi. – Kun Mari saapui pulloineen ja neitoineen kotiin, oli siellä kaikki miehet kahkeillaan, juoksivat tuvan ja navetan väliä ja aikamiespoika Väiski siinä jo mölötti että kuolee se pekuna jos ei saa mistään viinaa.

Porsas oli sairastunut, vastaostettu ja kallis. Nyyrötti siinä ja tärisi, korvat ja kärsä kylmänä, kaikki kalman merkit näkyvissä.

Mutta silloin Mari muistaa pullonsa ja kun Kalle oli lämmittänyt lääkemaidonkin, kaadettiin Eau de Cologne kaikkine päivineen maidon sekaan ja juotettiin tärisevälle porsaalle.

Ja kuinkas ollakaan. Pian juoton jälkeen alkoi possu vimmatun kierroksen ympäri karsinaa, vinkui ja hyppeli.

Mutta tämä kaikki vain vahvisti Eau de Colognen ihmeellistä voimaa ja valtaa. Se nuorentaa ja parantaa samassa rytäkässä. Ja kun Mari laskeutui illalla levolle, tuntui kuin jotakin ihanan neidon kauneudesta olisi valunut häneenkin, vaikka oli pitänyt pulloa kädessään ja käärepaperiin käärittynä. Ja siinä samalla Mari filosofoi, miten mutkallinen on maalaisakan tie kauneuden yrttitarhoihin ja miten usein sinne kuljetaan porsaskarsinan veräjän kautta…